Tämä postaus koostuu juhannuspäivän aikana otetuista valokuvista. Laitan ensin kuvia reitiltä Iso-Mustasaari, Susisaari ja Kustaanmiekka ja sen jälkeen tulee erillinen kuvakooste Yle Svenska Radioteaternin aikamatkasta: Ääniä kuoleman porstuasta 1918.
Ääniä kuoleman porstuasta -aikamatkalla punavankien selleissä
Tämä on todellakin tutustumisen arvoinen kohde, tosin esitysaikoja oli aika rajatusti, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja myös juhannuksena esitykset pyörivät. Ikäsuositus näyttelyyn oli 13 vuotta ja se oli mielestäni ihan hyvä. Vanhempien vastuulla olisi saanut viedä pienempiäkin, mutta meillä nuorin mukanaolija oli 14 vuotias. Varsinkin jos tiedät, että lapsesi on herkkä, en suosittele.
Näyttelyn äänimaailma on varmasti ahdistava kovin pienille ja lisäksi kun tilassa on ollut oikeasti Suomenlinnan vankisellisiipi eli Karsserisiipi . Täällä itselläkin on helppo kuvitella kuolemaantuomittujen punavankien hätä, kun he tietävät varmasti kuolevansa.
Selleissä kaikuu vuoronperään avunhuudot, virrenveisuu ja luettuna vankien kirjoittamat kirjeet. Erityisen koskettava nuoren punavangin viimeinen kirje äidille.
Lähdimme miehen veljen perheen kanssa juhannuksen viettoon Stadiin, koska olimme kuulleet siellä olevan huomattavasti normaalia hiljaisempaa juhannuksena kuin muulloin ja missään muualla.
Majapaikaksi asuntovaunuileville perheille valikoitui Rastila Camping sillä perusteella, että se sijaitsee Helsingissä, sieltä voi halutessaan kulkea metrolla ja paikkaa on paljon kehuttu kaveriporukoissa.
Sanottakoon ensimmäisenä, ettei ole ikinä missään ollut niin rauhallista juhannusta kuin tänä vuonna Rastilassa. Paikka oli kutakuinkin täynnä karavaanareita, telttailijoita ja mökkiläisiä ja juhannusaattona puolen yön aikaan ei kuulunut mitään ääniä mistään. Hiljaisia vaunuja vierivieressä, ainoa ääni taustalla tasaisin väliajoin kulkeva metro.
Rastilan leirintäalue sijaitsee itäisessä Helsingissä Vuosaaren alueella. Alueelle on helppo saapua asuntovaunujen ja -autojen kanssa siitä huolimatta, että se on keskellä Rastilan kerrostaloaluetta.
Rastilan leirintäalueella on erittäin ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa, joka opastaa paitsi alueen palveluissa, myös neuvoo maalaisia Helsingin liikenteessä. Itse leirintäalueella ei ole kovin paljon aktiviteettejä, mutta oletuksena ilmeisesti on, kuten meilläkin, että mennään tutustumaan Stadin huvituksiin.
Hintataso Rastilassa on aika sama verrattuna muihin saman tason leirintäalueisiin. Meidän kahden aikuisen ja kolmen lapsen kokoiselta perheeltä hinta vuorokaudelta on n. 40 euroa sähköineen ja lisäksi otimme leveämmän paikan, jotta voimme levittää markiisin.
Peruspalvelut alueella on hyvät. Huoltorakennuksia on neljä, joista kaikista löytyy wc:t ja suihkut. Lähimpänä vastaanottoa olevassa huoltorakennuksessa on mm. keitto- ja tiskipaikat, pyykkitupa ja kemssan tyhjennys. Vedenottopaikkoja ja roskiksia on ripoteltu runsaasti ympäri aluetta. Lisäksi on erillinen lajittelupaikka jätteille.
Uimaranta on yleinen uimaranta, johon pääsee leirintäalueelta portista, joka sulkeutuu illalla klo 23. Sen saimme huomata lauantai-iltana, kun vartijat tulivat sulkemaan porttia ja meinasimme jäädä rannalle lukkojen taakse. Koko juhannuksen ajan leirintäalueella oli tuplavartiointi.
Leirintäalueen porttien sisäpuolelta löytyy myös Rastilan kartano, jossa toimii Cafe Monami . Siellä järjestetään jonkin verran jotain tapahtumia, mutta ennen kaikkea sieltä saa aamupalaa, lounasta ja kahvia, jos haluaa välistä päästä helpommalla leiriytymisen lomassa.
Oululaisesta näkökulmasta tälläkin kertaa Helsingin seudulla eniten ihastuttaa ja ihmetyttää loistavasti toimiva julkinen liikenne. Siinä missä pohjoisessa hytistään pysäkillä, josko sieltä sattuis joku onnikka tulemaan, täällä voit hypätä muutaman minuutin välein metroon, ratikkaan, bussiin tai jopa Suomenlinnan lautat kulkevat varmemmin kuin meiänonnikka. 🙂
Suosittelen kesäistä Helsinkiä lomakohteeksi, mutta kyllä silti rauhalliseen Ouluun on ihana palata loman jälkeen.
Tässä linkistä löytyy kivaa tekemistä lasten kanssa Helsingissä: Stadissa.fi
Johanna
PS: Nämä artikkelit ovat minun omaa tuotosta ja kukaan ei ole rahallisesti tai muutoin vaikuttanut näihin.
Järjestimme viikonloppuna sukutapaamisen Haukiputaan Virpiniemessä SF-C Rantasarassa, joka on karavaanareiden oma alue. Tervetulleita ovat hekin, jotka eivät ole SFC-karavaanarit Ry:n jäseniä. Yöpymisen hinta alueella riippuu siitä kuuluuko karavaanareihin, 17-38 euroa vuorokausi ilman erillisiä henkilömaksuja sähköpaikalla, hinta ei sisällä lämmityssähköä.
Rantasarka oli meille ennestään tuttu leirintäalue, mutta nyt oli kauniimmat ja lämpimämmät ilmat kuin viimeksi. Kaikilla osallistujilla oli aikaa vain viikonloppu ja mieheni joutui käymään töissä lauantaina, joten näistä syistä valikoitui blogiini ensimmäinen esittelykohde.
Alueella on vaunuille sorapaikat , mutta muuten ympäristö on nurmikenttää ja istutuksia sopivasti jakamassa aluetta. Karavanalueet poikkeavat perinteisistä leirintäalueista siinä, että niillä kausipaikkalaisilla on velvollisuus olla kerran tai pari kesässä isäntävuorossa. Alueisännät ohjaavat saapujat paikalle ja tarkistavat kaikkien leiriytyjien turvavälit, neljän metrin etäisyyys on oltava toisiin leiriytyjiin.
Alueelta löytyvät kaikki perinteiset palvelut, joita leirintäalueelta yleensä odotetaan, kuten saunat, suihkut WC:t, tiskiapaikat, keittotilat, grillikodat, jätepisteet jne.
Lapsille ja nuorille on leikkipaikka, polkuautorata, Nuortensarka, ulko- ja sisäpelejä, biljardi, uimaranta yms.
Ihan alueeen läheisyydessä sijaitsee lisäksi Virpieniemen golfkenttä, frisbeegolf, Meriniemen uimaranta ja useita talleja. Virpiniemen liikuntaopiston kauniit maastot sopivat marjastukseen, sienestykseen ja pururadat kesällä ulkoiluun ja talvella hiihtämiseen.
Ja vinkkimä vielä, että kotikaupunkini Oulun lukemattomat mahdollisuudet vain n. 20 km päässä.
Lähimatkailu on helppoa, halpaa ja mukavaa tekemistä perheen kanssa, tällä kertaa myös miehen ihanien sisarusten perheiden kanssa.
Kaiken kaikkiaan Rantasarka on viihtyisä paikka, johon palataan jo paikan läheisyyden vuoksi, isäntäpäivystys näyttää toimivan hyvin, pienenä miinuksena tosin suihkujen ja vessojen vähäinen määrä, mutta niitäkin on kuulemma tulossa lisää.
Uusia kuvia ja tarinoita tulossa Juhannuksena Rastilasta, sen jälkee luultavasti Porvoosta ja ties mihin karavaanari matkallaan eksyy.
Otan mielellään vastaan vinkkejä miten voisin kehittää blogiani. 🙂
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.