Kuukausi: helmikuu 2021

Kevättä kohti Oulussa

Tänään tuntui varsin keväiseltä säältä Oulussa. Vain kahdeksan astetta pakkasta, kun muuten koko viikon on ollut mittarissa huomattavasti enemmän.

  • Laanilan kansakoulua rakennettiin 1904.

  • Ulkoiluseura on aina yhtä laadukasta…
  • …kaikesta kiinnostunut…
  • …ja seikkailun haluinen.

Kauppareissun yhteydessä päätimme pojan kanssa käydä pienellä maisemakävelyllä yhdessä lempparipaikoistani Oulujokivarressa. Laanilan ranta tai Laanilan veneranta, kummalla nimellä nyt haluaakaan paikkaa kutsua on maisemallisesti äärettömän kaunis ja kuvauksellinen paikka. Rannalla sijaitsee vanha kansakoulu, jossa tällä hetkellä maijailee arkkitehtitoimisto. Yksi mikä tuo paikkaan lisää kuvauksellisuutta vanhojen rakennusten lisäksi, on vanha rautasilta, joka on vihitty käyttöön 1886.

  • Rautasilta, joka on olinaikanansa nähnyt ja kokenut paljon, seisoo paikallaan vuodenajasta riippumatta valmiina kuvattavaksi.

Olen kirjoittanut ennenkin samasta paikasta postauksen, mutta eri vuoden aikaan ja vähemmän kuvia juuri tästä rannnasta.

  • Pieni alue, mutta niin paljon erilaisia kiinnostavia kuvattavia, kuten nämä venevajat

Alue on pienehkö puistomainen paikka, josta voi kiepauttaa ohiajaessaan vaikka pyörällä lenkin tai pysähtyä istuskelemaan puistonpenkille ja vain nauttia maisemista. Penkit on ehkä miellyttävämmät käyttää kesällä, mutta muutamia pyöräilijöitä kulki nyt talvellakin.

  • Voihan tuolla istuskella, kun pukeutuu sään mukaisesti. 🙂
  • Vielä nurkan takaa kurkistus sillalle, yhä on paikallaan.

Toissa kesänä tällä rannalla vieraili usempaan otteeseen lehtien otsikoihinkin päätyneet mandariinisorsat ja yritin käydä niitä kuvaamassa, mutta valitettavasti tiemme eivät koskaan kohdanneet.

  • Hintantien talvimaisemaa
  • Oulujoki vilahtaa Hintantiellä ohiajaville vanhojen rakennusten välistä.
  • Kansakoulun ovet ovat sulkeutuneet aikapäiviä sitten, mutta rakennuksen tarina jatkuu erilaisena, tällä hetkellä siellä on arkkitehtitoimisto.

Toivotaan meille kaikille kauniita aurinkoisia kelejä lisää tälle alkuvuodelle ja kevättä kohti mennään jo kovaa kyytiä. 🙂

Talvipäivä merenjäällä

Taas on kulunut luvattoman kauan viimeisimmästä postauksesta, mutta niinhän se on käynyt blogihistorian joka ikinen syksy ja alkutalvi.

Syksy oli poikkeuksellisen raskas kaiken koetun surun keskellä ja oli osasyynä siihen, että eipä tullut edes kuvattua muutamaan kuukauteen juuri mitään. Joulun jälkeen valon määrä on lisääntynyt hitaasti mutta varmasti ja saanut minut jälleen innostumaan hiukan kuvaamisesta.

Kävimme tänään kävelyllä Oulun Nallikarissa merenjäällä. Keliolosuhteet olivat suotuisat, aurinko paistoi ja tuuli ei ollut kovinkaan voimakas. Nallikarissa oli todella paljon muitakin kulkijoita liikenteessä, mutta onhan siellä tilaa olla ja kulkea.

  • Talven riemua…
  • …ja lumikylpyjä!

Nallikari ei siis ole mikään pelkkä kesäinen lomailupaikka, vaan ainakin oululaiset tykkäävät viettää siellä kauniita talvipäiviä kävellen, hiihdellen, leijalautaillen, makkaraa paistellen ja muuten vaan retkeillen.

  • Täällä on tilaa.
  • Otan sut kiinni!

Lunta on paikoitellen reilusti, mutta jäällä ei tarvinnut tarpoa kovin syvässä lumessa ja lumi on toistaiseksi hyvin höttöä puuterilunta.

  • Lumileikkejä
  • ja jumppaa kevyessä pakkassäässä.
  • Nallikarin maamerkki
  • leijalautailu
    Leijalautailija jäällä tai paremminkin hangilla.
  • Harvemmin pääsee tästä suunnasta kuvaamaan majakkaa.
  • Nallikarin kylpypikarissa on poreamme. Takana tehdas vai höyry nousee ammeesta? 🙂

Olen mietiskellyt tässä, kun on jäänyt muutama juttu julkaisematta, että pitäiskö tehdä sarja unohtuneet postaukset? Äkkiseltään tulee mieleen ainakin kuvat parin vuoden takaa Linnanmäeltä, siellä kuvasin erityisesti uskomattoman kauniita istutusalueita. Toinen olisi tyttärien toivepostaus Kuusamon syysloman mökkireissulta 2019, jossa tyttäret kävivät mm. issikkavaelluksella.

Kuvia, blogia ja juttuja voi käydä kommentoimassa joko Instassa tai Facessa.