Saavuimme Rukan maisemiin torstaina illansuussa kaameassa lumisateessa, joka yötä kohti muuttui yhtä kaameaksi vesisateeksi ja kaiken sääolon kruunasi korvissa ja nurkissa viuhuva tuuli. Saapumispäivän jälkeen sää oli armollisempi ulkonaliikkujia kohtaan, mutta maan oli vallannut kaiken alleen peittävä sumu.
Sumu sinänsä ei haittaa, koska pidän sumusta ja sumussa kuvaamisesta, jotenkin se on aina yhtä kiehtovaa ja mystistä kulkea sakeassa sumussa. Toki näistä edellä mainituista sääilmiöistä johtuen oli turha haaveilla revontulista.
Vuokramökkimme oli tällä kertaa varsin reilun kokoinen (82 neliöä) verrattuna moniin muihin vuokraamiimme, joten kaikille löytyi hyvin oma soppensa rentoutua. Mökki on hyvin varusteltu ja siisti, mutta lapsiperheitä ajatellen mökin eteinen, varsinkin talvikaudella, on aivan liian pieni kaikille lumisille ja märille kamppeille.
Mökin vuokrasimme Nettimökin kautta, jota olemme vuosien aikana käyttäneet paljonkin onnistuneesti.
Mökin takapihalla on naapureiden kanssa yhteinen tulistelupaikka. Taustalla avatuu maisema Rukalle, ainakin kirkkaammalla säällä.
Kuusamon kirjasto
Toisen tyttäremme laukkujen pakkaaminen ei ollut onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, joista isoimpana ongelmana oli lukemisen puuttuminen. Puuttui sekä oikeat kirjat että kuulokkeet äänikirjoja varten. Ja se on todella iso puute meiän perheessä.
Lukeminen perheessämme juontaa juurensa jo meidän vanhempien lapsuudesta. Olemme molemmat olleet mukana voittamssa tahoillamme Vuoden lukijaperhe -palkintoa. Olemme saaneet myös kaikki kolme lastamme innostumaan lukemisesta, joten onneksi hoksasin, että Kuusamon kirjasto kuuluu Outi-kirjastoihin ja lainat voi siis palauttaa Ouluun.
Taidetta kirjaston lukunurkkauksen seinillä.
Perjantaina suuntasimme Kuusamon keskustaan ja hakemaan lukutoukille lukemista. Aattelin kyllä, että muutama kirja kullekin riittäisi, mutta mukaan lähti kaksi kassillista lukemista. Kirjasto on kuulemma niin hyvä, että voisimme sen takia muuttaa suoraan Kuusamoon. 🙂
Tinttejä ja Rukan huipulla
Sumusta huolimatta päätimme käydä Rukan huipulla ihastelemassa maisemia. Kauas ei nähnyt, mutta sain otettua paljona sumuisia kuvia. Lapsista vain nuorimmainen suostui mukaan ulkoilemaan, mutta hän oli sitäkin innokkaampi kiipeilemään lumista rinnettä ylös ja liukumaan alas.
Ylös ja alas yhä uudestaan.
Näin hyvä oli näkyvyys kolmena peräkkäisenä päivänä.
Päivän kruunasi vielä huikean hyvä Maston pulkkamäki, jossa olisi ollut myös nuotiopaikka rinteen alla. Tästä linkistä löydät kaikki Rukan alueen pulkkamäet. Kaikki laskijat taisivat laskea väärässä mäessä, laskettelurinteessä, pulkkamäen vieressä. Rinnettä ei ollut vielä ajettu laskettelijoiden käyttöön eikä hissitkään ollut käytössä Maston rinteillä.
Aikamme ulkoiltua mietimme, että olisi kiva nähdä kuukkeita. Googlen avulla löysin tiedon takuuvarmasta paikasta eli suuntasimme Konttaisen parkkipaikalle, jonka metsikössä on lintujen ruokintapaikkoja ja ihmisiin tottuneita kesyjä lintuna.
Hiukan jännittää tää hömötiainen päässä.
Matkaa autolla paikalle kertyi noin 20 km, mutta lintuja näimme runsaasti ja ne olivat niin kesyjä, että välistä vähän säikähdimme niitä, kun ne yllättäen yrittivät tulla istumaan olkapäälle tai päähän.
Nyt ei ole toistaiseksi reissuja suunnitteilla, joten täytyy yrittää välistä jotain kirjoitella. Ja eipä meidän reissut ruukaa yleensä ollakaan niin hyvin etukäteen suunniteltuja.
Tyttöjen lauantai-illan askarteluja.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.