Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Keskiviikona junamme Oulua kohti lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli vielä aikaa tehdä jotain kivaa. Suuntasimme jälleen bussilla kohti kauppatoria. Lämpimän päivän kunniaksi aloitimme päivän torilla jäätelöannoksella.

Torilla istuskelemassa kera kesän ensimmäisen jäätelön.

Kauppahalllin sivuitse kohti Aurajokirantaa.

Samalla tutkailimme puhelimilta lähistöllä olevia mahdollisuuksia, jotka olisi kohtuullisella kävelyllä saavutettavissa. Kohteeksi valikoitui Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, jossa sijaitsee samassa pihapiirissä myös Qwenselin kahvila.

Tästä linkistä löydät museon aukioloajat ja hinnat.

Museossa on parannettu esteettömyyttä, mutta kun kyseessä on vanha talo, pyörätuolilla kulkija tarvitsee avustajaa. Tästä linkistä museon info esteettömyydestä ja parkkipaikoista.

Kelpaa hetken istahtaa ja suunnata katseensa menneisiin aikoihin.

Jos käsityöläismuseossa tutustuimme köyhemmän kansan asumiseen ja elämäntyyliin, nyt pääsimme kurkkaamaan 1700-luvun herrasväen asumismuotoon ja 1800-luvun apteekkiin.

Autonomian ajan Suomen apteekkien virallinen tunnus on ollut kaksoiskotka. Tämä vaakuna on peräisin Kristiinankaupungista 1800-luvun alusta.

Qwenselin talon sali, jossa on mm. syöty ja juhlittu.

Uskomattomat tapetit ovat käsinmaalatut. Tapetti on alunperin koristanut jonkin hämäläiskodin seiniä.

Näitä upeita tulisijoja löytyy lähes jokaisesta huoneesta.

Rouvan kamarissa on viehättävä tunnelma.

Ainakin kahdesta kamarista löytyy tälläiset vihreät kaakeliuunit.

Isännän kamari löytyy rouvan kamarin vierestä.

Apteekkiimuseo alkaa, josta ensimmäisenä on materiaalihuone.

Offisiini eli tila missä asiakkaat ovat käyneet ostoksilla.

Erilaisia lääkkeitä on löytynyt vaivaan kuin vaivaan..

Maisemat apteekista Aurajoelle. Tässä talossa ei ole ollut koskaan apteekkia, vaan kaikki tavarat on museoon tuotu muualta.

Keitehuoneessa voi tarkastella säilöttyä sammakkoa.

Herbahuone eli yrttihuone. Täällä voi ihan oikeasti tuoksutella yrttejä.

Museon näyttelytilat päättyvät Herbahuoneeseen ja paluu lähtöpisteeseen tapahtuu samaa reittiä kuin tultiinkin. Toki ihan joka soppeen ei tarvitse välttämättä palata. Kierros siis alkaa ja loppuu museokauppaan, jossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja ostettavaakin.

Pihalla on pieni puutarha, jossa voi tutustua erilaisiin kasveihin.

Samasta pihapiiristä on myös lasten apteekki, jossa voi leikkiä ja esineisiin koskeminen ei ole kielletty, mutta se oli meidän vierailun aikana suljettu.

Viimeiseksi säästimme tietenkin kahvittelun eli menimme samassa pihapiirissä olevaan Cafe Qwenseliin, joka on mainittu Turun salaisimmaksi kahvilaksi. Kahvilassa tarjoillaan tilatut tuotteet pöytiin ja leivonnnaiset ja suolaiset on leivottu 1700-luvun tyyliin. Hinta on mielestäni varsin kohtuullinen verrattuna isojen ketjukahviloiden hintaan. Alla olevan kuvan kattaus maksoi alle 2o euroa ja kahvia riitti enemmän kuin jaksoin yksin juoda. Ja tyttären valitsema iso lasillinen raparperimehua on tietenkin itse tehtyä.

Tarjotin kannettiin pöytään ja herkuttelu voi alkaa.

Olemme tyttäreni kanssa ihan selvästi museoihmisiä ja miksei kahvilaihmisiäkin. Suosittelen ilman muuta tätäkin kohdetta kaikille ja jos ei nyt museot ja historia kiinnosta, niin kannattaa ainakin kokeilla historian havinaa kahvikupposen äärellä. 🙂

Nyt on hyvä lähteä kohti rautatieasemaa ja kotia, mutta emme malttaneet olla poikkeamatta kauppahallin kautta.

Kiitos Turku! Upea kaupunki ja niin paljon jäi vielä käymättä ja kokematta. Ehkä eniten harmittaa Kakolanmäen paljon puhuttu Funikulaari, jota emme ehtineet testaamaan. Ja edulliset jokiveneristeilyt… ja luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Matkustimme tyttären kanssa Turkuun toukokuun loppupuolella ihastelemaan kesän ensituulahduksia. Lähdimme varsin koleasta Oulusta junalla kohti Turkua, jossa meitä odotti lähes hellekelit ja upean vihreä luonto.

Turussa kevät oli paljon Oulua edellä, ihan tuntui jo kesältä.

Ohjelmaa emme olleet etukäteen vapaahetkille suunnitelleet, vaan suuntasimme asemalta ja veljen perheen majoituksesta aina ensin keskustaa kohti.

Eka päivänä ei paljon ehditty kuin käydä syömässä ja ostamassa tyttärelle matkasta jääneet aurinkolasit, mutta seuraavana aamuna tytär lähti pyörällä pääsykokeisiin ja minä vähän myöhemmin bussilla keskustaan. Päätin jäädä Kauppatorin kohdalla pois kyydistä ja suuntasin ihmettelemään Turun torin vilkasta elämää. Monenlaista kauppiasta niin vaate- kuin ruokapuolellakin löytyi ja ihmisiä oli todella runsain joukoin liikkeellä.

Turuilla ja toreilla sanan varsinaisessa merkityksessä

Lähes heti katseeni vangitsi torin laidalla olevan rakennuksen kupoli ja päätin mennä kurkkimaan lähemmin mikä rakennus on kyseessä. Sieltähän löytyi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko eli ortodoksinen kirkko. Portin pielessä oli avoinna-kyltti, joten sisälle vain.

Pyhän marttyrikeisarinna Aleksandran kirkko

Kirkko on valmistunut 1845 ja sen ikonostaasin ikonit on maalannut Berndt Abraham Godenhjelm ja osa muista ikoneista on peräisin Valamon luostarista.

Kirkon jälkeen lähdin pikkuhiljaa suuntaamaan kohti sovittua tapaamispaikkaa, mutta aikaa oli vielä runsaasti niin poikkesin ihmettelemään Turun pääkirjaston arkkitehtuuria ja hetkeksi suojaan kuumaa auringonpaistetta.

Turun pääkirjaston vanhin osa on rakennettu 1903 ja uusin osa 2007

Kävin hetken istuskelemassa pääkirjaston toisessa kerroksessa .

Keidas ikkunan takana eli Cafe Siriuksen sisäpiha.

Kirjaston jälkeen ylitin Aurajoen Kirjastosiltaa pitkin. Horisontissa näkyi Tuomiokirkon torni, mutta marka sinne olisi ollut liian pitkä niukalla aikataululla. Jatkoin suorinta tietä yli Vartiovuorenpuiston kohti Luostarinmäkeä.

Vartiovuorenpuistoa kohti yli Kirjastosillan

Kyltit Vartiovuorella kertovat meriveden korkeuden eri aikoina. Tällä korkeudella ollut vesi 1000 vuotta eKr.

Luostarinmäen käsityöläismuseokortteli on aivan käsittämättömän upea puutaloalue, joka on säilynyt Turun palosta 1827. Kaikki alueen rakennuskset ovat säilyneet omilla paikoillaan. Turun palon jälkeen rakennukset päätettiin purkaa ja talot alkoivat hiljalleen rapistua ihmisten muutettua muualle. Turun kaupunki kumminkin lunasti rakennuksia itselleen ja museoalue on avattu 29.6.1940. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet alueelta pois 1970-luvulta.

Tapasimme tyttären kanssa Kahvila Kisällissä.

Ennen museoon menoa on mahdollista kahvitella Kahvila Kisällissä. Tästä linkistä löyty monta Turun Otava kahvilan paikkaa.

Itse ihastelin eniten museoalueen pihapiirejä rakennuksineen.

Ikkunan takaa kuvattu museopas. Museon henkilökunta on pukeutunut ajan tyylin mukaisesti.

Rakennukset ovat varsin sokkeloisia ja pihapiireissä on saattanut asua usean ammattikunnan edustajia, esim. muusikko, irtolainen, kasvattipoika ja työmies.

Vanha ja uusi kohtaavat, taustalla uudempia kerrostaloja.

Paljon on asunut pienissä asunnoissa ihmisiä ja monenlaisia kohtaloita mahtunut mukaan.

Kanervon talossa on asuttu vielä 1970-luvulla museoalueella Täällä asuivat veljekset Frans Hjalmar ja Alfred vuokralaisineen.

Useissa kodeissa on yksityiskohtina mietelauseita tai otteita Raamatusta.

Pihamailla on paljon kasvimaita ja muuta kasvillisuutta.

Oman kylän posti on varmasti ollut tärkeä paikka monelle kylän asukkaalle.

Postin kanssa samasta pihapiiristä löytyy krouvi, krouvipiikojen huone, valokuvaamo ja leipomo

Valokuvaajan talossa voi tutustua valokuaaja Emil Roineen kotiin, työtiloihin ja valokuviin.

Luostarinmäen talojen korkeuserot näkyvät pihapiireissä ja välistä portaita on sisätiloissakin melko sokkeloisesti.

Suosittelen tutustumaan tähän museoon erityisesti sen takia, että täällä voi nähdä miten tavalliset ihmiset ovat eläneet. Useissa museoissa ja kartanoissa joihin pääsee tutustumaan esitellään herrasperheiden elinolosuhteita.

Jaa tämä:

Jaa tämä: