Tämä postaus koostuu juhannuspäivän aikana otetuista valokuvista. Laitan ensin kuvia reitiltä Iso-Mustasaari, Susisaari ja Kustaanmiekka ja sen jälkeen tulee erillinen kuvakooste Yle Svenska Radioteaternin aikamatkasta: Ääniä kuoleman porstuasta 1918.
Ikkunat ovat kauniita kohteita kuvaamiseen.Suomenlinnan kirkkoKirkko on valmistunut vuonna 1854 ja se on ollut alunperin ortodoksikrkko, jossa oli aikoinaan viisi sipulikupolia. Suomen itsenäisyyden alkuvaiheilla kirkko on muutettu luterilaiseksi kirkoksi.Kirkko, mutta toimii samalla myös majakkana.Kirkossa järjestetään konsertteja ja se on suosittu vihkikirkko.Kirkon keskikohdan kattokruunu.Iso-Mustasaaresta Susisaareen.Tästä lähtee matkamme linnaan ja lapsille mielenkiintoinen seikkailu Suomenlinnan lukemattomiin luoliin voi alkaa.Nämä maisemat ja raknennukset ovat joka kerta yhtä sykähdyttävät.Kivirakennuksia ja Suomen luonnon runsasta vihreyttä.Sisäpihoilla oli välillä jopa kuuma, vaikka päivä oli kovin tuulinen.Ison vaahteran varjossa.Rakennelmien harjanteilla kasvaa heinää ja kukkia.Suomenllinnasta löytyy muutamia pieniä puoteja.Ihana ”satupuu” eli vanha saarni Susisaaressa.Puussa on koti linnuille ja kääpiä kasvaa kerroksittain.Kurotus kohti valoa.
Luolakuvakooste
Luolaseikkailu kutsuu lapsia ja aikuisia.Osat luolista oli todella pimeitä ja kosteita.Välistä luolissa oli jyrkkiä ja liukkaita kohtiä ja irtonaisia pikkukiviä.Näihin luoliin ei kannata ihan pieniä päästää juoksentelemaan, ainakaan yksinään.Lapset olisivat viihtyneet näissä maisemissa vaikka koko päivän.Tähän holviin pääsee vaikka rattailla perheen pienimpien kanssa.Aikuisillakin riittää näissä ihmettelemistä.Tunnelin päässä on valoa.Maisema eräästä luolasta Susisaareen.Näkymiä luolasta.
Vanha ikkunan heijastukset.Tähystystä Kustaanmiekkaan.
Kustaanmiekan vallit
Juhannusliputus KustaanmiekassaKauniisti hulmusi lippu tuulessa.Linnoitusten taustalla suurten laivojen mentävä väylä, vaikka näyttää kovin kapealta.Suomenlinnasta löytyy myös uimaranta.Kustaanmiekassa on jäljellä muutama vanha tykki.Maisema on ihanan kumpuilevaa. Tänne pääsi helposti vaunujen kanssa, mutta jos haluaa jatkaa reittiä eteenpäin, joutuu muutamat suht helpot portaat mennä alas apurin kanssa. Lieneekö tämä johtui siiitä, että loppupäässä oli joku työmaa.Silja Linen Symphony lipui ohitsemme Kustaanmiekan kapeaa väylää.Paluumatkalla löysimme Suomenlinnan kirjaston.Salaperäiset portaat nousevat tuntemattomaan tupaan.Tämä rakennus on noiden portaiden yläpäässä.
Ääniä kuoleman porstuasta -aikamatkalla punavankien selleissä
Tämä on todellakin tutustumisen arvoinen kohde, tosin esitysaikoja oli aika rajatusti, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja myös juhannuksena esitykset pyörivät. Ikäsuositus näyttelyyn oli 13 vuotta ja se oli mielestäni ihan hyvä. Vanhempien vastuulla olisi saanut viedä pienempiäkin, mutta meillä nuorin mukanaolija oli 14 vuotias. Varsinkin jos tiedät, että lapsesi on herkkä, en suosittele.
Näyttelyn äänimaailma on varmasti ahdistava kovin pienille ja lisäksi kun tilassa on ollut oikeasti Suomenlinnan vankisellisiipi eli Karsserisiipi . Täällä itselläkin on helppo kuvitella kuolemaantuomittujen punavankien hätä, kun he tietävät varmasti kuolevansa.
Selleissä kaikuu vuoronperään avunhuudot, virrenveisuu ja luettuna vankien kirjoittamat kirjeet. Erityisen koskettava nuoren punavangin viimeinen kirje äidille.
Ei suositella alle13 v. ja jos yhtään epäilyttää oman vanhemmankin lapsen kohdalla, niin ei kannata mennä.Erään vangin paitaKäytävillä kaikuivat kuolemaan tuomittujen punavankien huudot.Näissä selleissä todella pystyy aistimaan sen tuskan ja ahdistuksen, jota vangit ovat kokeneet.Näihin selleihin ei päivä pasitanut.Viimeinen yö ennen kuolemaa?Epätoivoinen!Onko tässä laskettu sellisssä vietettyjä päiviä?Ehkä välistä on annettu vangeille pieni annos ruokaa?Kylmää ja karua!Jäähyväiskirje äidille.Tämän lukon takaa ei ole karatttu.Kaikki äänet ovat vaienneet.Esiintyjät
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.