Eläinpuistossa

Meidän pikku-ukkeli on puhunut koko talven, että kesällä lähdetään reissuun ja käydään eläinpuistossa. Hetken jo luulin kevään aikana sen olevan mahdoton haave toteuttaa kuluvan kesän aikana, koska korona. Niin vain päästiin reissailemaan ympäri kaunista Suomenmaata ja niin myös kutsui meitä Ranuan eläinpuiston jääkarhut, hirvet, ahmat, myskihärät, pöllöt ja muut ihmeelliset eläimet.

Ranuan eläinpuisto sijaitsee Ranuan keskustasta Rovaniemen suuntaan muutama kilometri. Samasta pihapiiristä löytyviä palveluita ovat mm. Fazerin myymälä, kahvila, ravintola, lomakylä ja leirintäalue.

Sää oli vaihtelevan lämmin ja oli mahdotonta aavistaa, mitä kannattaisi päällensä laittaa, joten vuoron perään riisuttiin ja puettiin, mutta onneksi yhdet elikot puuttuivat eläinpuistosta eli sääskiä ei ollut juuri nimeksikään.

Juoksujalkaa, että ehtii nähdä ja kokea varmasti kaiken.

Alkumatkasta lapsilla vauhti oli hurja ja ensimmäiset eläimet vilkaistiin aika nopealla tahdilla. Saukot ja majavat vain vilistivät silmissä, mutta pöllöjen kohdalla jo vähän himmailtiin ja joudettiin häkkien kohdalta lueskella lajien nimiä.

Koronan vuoksi kaikki eläinten ruokintanäytökset oli kesän ajalta peruttu, todennäköisesti sen takia, etteivät ihmiset pakkaudu yhteen paikkaan. Suurimmaksi osaksi puistossa olikin hyvin väljää, mutta joillakin ihmisillä on ilmeisesti tarve liimautua outojen ihmisten kylkeen kiinni, vaikka itse yrittää nykiä jälkikasvuaan kauemmaksi. 🙂

Melko monta eläinlajia jäi näkemättä eläinten pysytellessä piilossa, mutta karhut olivat aktiivisia ja yksi ruskeakarhu innostui pitämään kylpemisnäytöksiä vierailleen. Valitettavasti karhu oli sen verran kaukana, etten saanut yhtään hyvää kuvaa.

Susilla oli pentuja, joten nekin olivat piilossa jossain kolossa. Pennut olivat saaneet nimeksi Ruska ja Routa.

Villisiat olivat näkösällä, osa kuopimassa maata ja osa nukkumassa auringonpaisteessa.

Loppujen lopuksi puiston parasta antia oli upouusi Lappsetin leikkipuisto, Tiger Park, kierroksen lopussa, sekä ihan tuikitavalliset kotieläimet, kuten lehmä, possut, lampaat ja hevonen.

Upea leikkipuisto, jossa riittää kiipeilemistä ja mäkiä.

Pikkuinen karitsa tervehti hennolla määkäisyllä

Ranuan reissu oli tässä ja matkasuunnitelmat olivat pitkään epävarmat, mihin suuntaan haluamme jatkaa. Mutta se on varmaa, että matka jatkuu….

Karavaanarielämän parasta antia on juuri se, että tutkitaan karttaa ja säätietoja vuoronperään ja mennään sinne missä ennusteen mukaan on parhaat ilmat. Meillä on tapana tehdä suunnitelma muutoksia matkan varrella välistä tiuhaankin tahtiin ja joskus on jopa tehty täyskäännös kesken ajon ja päätetty mennä täysin eri suuntaan.

Ivalossa

Miehelläni loppui loma ja päätin lähteä lasteni kanssa asuntovaunulla Lapin lomalle. Olen kerran aiemmin yksin vetänyt vaunua pitkän reissun ja nyt minun täytyi todistaa miehelleni, että viime kesän tempaisu ei ollut pelkästään synnytyksen jälkeisissä hormonihuuruissa saatu päähänpisto, vaan pystyn oikeasti lähteä reissuun milloin vaan vaunua vetelemään.

Saariselän kohdalla maisemat ovat hulppeat ja määränpää lähestyy.

Siskoni perheineen muutti kolmisen viikkoa sitten Liedosta, Turun kupeesta, Ivaloon vuodeksi. Sanoisin, että aikamoinen harppaus kulttuurista toiseen. Liedossa kaikki on lähellä ja joka paikkaan on helppo mennä ja täällä taas pitkät välimatkat ja luonnon lisäksi paljon muuta ei olekaan tarjolla. 🙂

Sisko perheineen asustelee näissä maisemissa Alajärven rannoilla seuraavan vuoden.

Ivalon keskustasta löytyy kaikki peruspalvelut perinteisten ketjujen tarjoamine kauppoineen. Saariselällä taas saa äkkiä aikaiseksi kunnon turistifiiliksen, matkamuistoja, isoja hotelleja, ulkomaalaisia kuvaamassa joulupukkeja jne.

Lappi on mielestäni vähän ristiriitainen paikka. Turisteille on tarjolla monenmoista tekemistä ja siihen voi upottaa lähes koko omaisuutensa tai sitten voi valita täysin toisin ja tehdä ilmaiseksi vaikka mitä. Luonto on joka paikassa lähellä, ei muutako kuin eväät reppuun ja metsään tai tunturiin. Meidän kohteet olivat näitä ilmaisia, mutta niistä kirjoitan myöhemmin erilliset postaukset.

Mikä lie on tarkoitus tällä, mutta hieno kohde kuvattavaksi.

Pihan reunalta löytyy iso kota, mutta valitettavasti näillä keleillä siellä ei tee mieli viettää aikaa.

Itselläni on tällä reissulla olo jostain sukulaisvierailijan ja turistin välimaastosta. Omat kiinnostuksen kohteet ovat tähän mennessä olleet luonnon kuvaamisessa ja ei ole kiinnostanut lähteä katselemaan markkinahumua mihinkään. Tällä hetkellä täällä on menossa Tankavaarassa kullanhuudonnan SM-kisat ja Inariviikot.

Omat rajoituksensa tuovat nämä erittäin helteiset kesäpäivät. Joka päivä on ollut yli 30 astetta lämmintä, joten lapset ovat päivisin uineet ja me kaikki olemme siirtäneet rytmiä ilta ja yö painotteiseksi. Aamulla nukutaan pitkään, joten moni tapahtuma on ehtinyt mennä ohi. Kummallista, ettei koko Lappi ole meidän kanssa samassa rytmissä. 🙂

Luonnollisesti kun Lapissa ollaan, niin tytöt odottivat, että poroja näkisi runsaasti. Toistaiseksi niitä on näkynyt vähän ja yhtään kunnolista porotokkaa emme ole nähneet. Pihalla on muutaman kerran pyörähtänyt yksittäisiä poroja. Tosin täällä niitä voi nähdä mitä kummallisimmissa paikoissa.

Ivalon keskustassa leikkipuistossa muutama poro.

Yötön yö

Lapin reissun ensimmäisenä yönä kävin vanhimman tyttäreni kanssa kuvaamassa auringonlaskua ja -nousua ja muutenkin maisemia. Suuntasimme ensin kohti Ivalon keskustaa, mutta päätimme jatkaa vielä siitä eteenpäin kohti Inaria, Ukonjärvelle. Kuvausmatkalle lähdimme yöllä vähän ennen kahta ja takaisin tulimme neljän aikaan. On niin uskomattoman lämpimät ilmat, että yölläkin on T-paita kelit. Kuvausretken aikana aurinko ei vielä laskenut horisontin alapuolelle, sillä edelleen tällä korkeudella vietetään yötöntä yötä.

En tiedä mikä tarkoitus lukuisilla P-paikoilla nelostien varrella on, mutta olen monta kertaa tällä reissulla kiitellyt niitä, aivan mahtavia kuvauspaikkoja. Näin kesäaikaan lähes joka paikalla on vähintään yksi karavaanariporukka yöpymässä.

Erään mutkan jälkeen aurinko putkahti yhtäkkiä esiin ja hetken tuntui, ettei näe mitään.

Ukonjärvellä aurinko lähtee uudelleen nousuun.

Auringonalaskua ihastelemassa, kukapa täällä edes malttaisi nukkua.

Seuraavassa Lapinloman osassa retkellä Saariselän maisemissa.

Johanna

Avainsana: karavaanari