Maisemia ja historiaa
Olen koko kesän haaveillut ja suunnitellut käveleväni Laaniskan vartta Oulun keskustaan Laanaojan päätepisteeseen ja ottavani noin miljoona kuvaa matkan varrelta. Minua kiinnostaa nähdä mistä oja mutkittelee ja mitä kaikkea matkan varrelta löytyy. Tästä linkistä voi lukea Oulun ja Kaupunginojan historiaa.
Miksi haaveiltu matka on pysynyt suunnitteluasteella näin kauan? Matkaa kertyi reilu neljä kilometriä kaikkinen mutkineen, ei kuulosta pahalle matkalle. Mutta, kun kuvaan jokaisen omasta mielestä kiinnostavan kohteen, esikatselun jälkeen jatkoon pääseviä kuvia kertyy helposti reilu sata.Jokainen jatkoon päässyt blogikuva saa kevytkäsittelyn kuvankäsittelyohjelmalla ja sen jälkeen siirrän ne blogin kuva-arkistoon. Tähän kuvien käsittelyyn ja siirtelyyn menee aikaa enemmän kuin itse blogin kirjoittamiseen. Kesän aikana ollaan reissattu aika paljon, niin tällaiset kotikaupungin kuvaukset tuppaavat jäädä muiden reissujen jalkoihin. 🙂
Kuvat kertokoot tarinaa ja bloginihan perustuu runsaaseen valokuvamäärään, mutta sitä ennen, rakkaalla lapsella on monta nimeä: Kaupunginoja, Plaanaoja, Laanaoja ja Laaniska ja varmaan muitakin nimiä löytyy, mutta tuossa tunnetuimmat.
Lähden kävelemään Kaukovainion ja Kainuuntien risteyksestä ja tarkoituksenani on kävellä koko ajan ojan läheisyydessä.
Aurinko paistaa ja meinaa olla suorastaan kuuma auringon porottaessaa niskaan. Onko todellakin jo syyskuu?
Polku vie kohti Huuhkajanpuiston jalkapallokenttiä.
Matkalla tulee vastaan ensimmäinen silta ja vaihdan ojan toiselle puolelle.
Tässä kohdalla oja näkyy vain silloilta ja on muutoin sankan pusikon kätköissä. Suovesi värjää veden ruskeaksi.
Mahdollisuuksia löytyy…
Edessäpäin häämöttää Oulun Yliopistollinen sairaala.
Takana näyttäytyy uudehko Kastellin monitoimitalo.
Oysin kohdalla vaihdan jälleen Laanaojan toiselle puolelle.
Maisemat ei vieläkään ole silmiä hivelen kaunis.
Valkokärpässieni? Minun kaltaiseni sieniasiantuntijan ei kannata maistaa yhtään sientä. 🙂
Vesiposti. Joka paikkaan maalari on tehnyt signeerauksensa.
Roskapato ja sorsat näyttävät viihtyvän.
Moottoritien sillan alle.
Katutaide eli graffitit voivat olla myös hienoja. Tässä kohdalla valitsin ojan väärän puolen, sillä olisin halunnut kulkea tuolla puisella sillalla.
Raksilassa on upeat ulkoilumaastot ja talvella täällä kulkee hiihtolatu.
Uskomattoman upeat maisemat ja en ole koskaan ennen tästäkään kulkenut, vaikka olen asunut Oulussa yli 20 vuotta.
Matkan varrella on paljon penkkejä, joilla voi istahtaa hetkeksi nauttimaan sunnuntaiaamun rauhasta.
Ouluhalli. Paitsi tässä kohdalla rauha järkkyi ja tuntui, että maa vajoaa ja jalat pettää alta. Ouluhallilla oli jokin tuning-tapahtuma ja bassojen jytke oli sanoinkuvaamattoman kamala.
Pesäpalloaelämyksiä Oulussa tarjoaa Mustapekkastadion.
Oikopolku
Tässä kohdalla Laanaoja pujahtaa Kainuuntien alitse Raksilasta Karjasillalle.
Karjasillalta alkaa Laaniskan kauniimmat osuudet.
Syyssunnuntain rauhaa
Hehkuvat ruusunmarjat
Karjasillalla muutama harvemmin nähty punakoivu.
Karjasilta ja Raksila kohtaavat.
Taustalla Raksila, jossa asuin opiskeluaikana korkeissa tornitaloissa.
Hopeapaju kumartaa ylle Plaanaojan.
Karjasillalla istahdin hetkeksi penkille ja sorsat alkoivat hivuttautua minua kohti. Turha toivo lähestyä tyhjätaskua.
Kolme joutsenta ja kolme sorsaa. Siivet-taideteos on Martti Tarvaisen veistämä.
Tälläkin reissulla löytyi männynkäkkyräinen. 🙂
Ruostetalo eli ympäristötalo ja uusi Kalevan talo.
Kaupunginoja on alittanut junaradan ja ollaan virallisesti keskustassa.
Syysväritys
Keskustan entisen terveysaseman kulmilla vaahtera on tiputtanyt muutamia värikkäistä lehtiä.
Oulun uusi punainen pyöräilybaana.
Maisemat ovat kauniita, mutta ojan väri pysyy muuttumattomana.
Vaaranpuisto sijaitsee Uudenkadun ja Saaristonkadun kulmauksessa.
Vuonna 1967 paljastettu Jääkärien muistomerkki on Seppo Valjuksen suunnittelema.
Entisen Rintamäen kohdalta oja kurvaa Uudenkadun alitse kohti Letkunpuistoa eli Otto Karhin puistoon.
Ojan yli kurkistellessa vasemmalla puolella on uudehko Puistokahvila Makia.
Pulut paistattelee päivää Laaniskan rannalla.
Martti Aihan Mediator-veistos Snellmannin puistossa. Taustalla kaupungintalo. Linkistä voi käydä lukemasssa tietoa veistoksesta.
Oulun kaupungintalo on valmistunut kokonaisuudessaan 1887, vihkiäiset tosin olivat jo vuotta aiemmin. Alunperin rakennus on ollut Seurahuone.
Kaupungintalo on tyyliltään uusrenessanssia. Ympäristö on kaunis ja edustava.
Lisää oululaista historiaa.
Oulun nykyinen tuomiokirkko on valmistunut 1832 ja torni 1845. Kirkon suunnittelusta on vastannut Carl Ludwig Engel.
Kaupungintalon sivulla on menossa remontti.
Kaupungintalon takana Maria Silfvanin puistossa Sanna Koiviston Ajan kulku -teos, 2005.
Laskeudutaan kohti Madetojan puistoa. Syyskuussa aurinkoisena päivänä luonto vihertää kuin keskellä kesää.
Vanhan kivisillan alitse yhä lähemmäs merta.
Taustalla Tähtitornin kahvila Linnansaaressa. Mielenkiintoinen paikka, kannattaa käydä tutustumassa Oulun linnan raunioihin.
Madetojan puistossa.
Pokkisenpuisto. Viimeiset silmäilyt ympäristöön Laanaojan varrelta ja sitten ollaan meren rannalla.
Tämä on Laanaojan päätepiste, Pokkisenväylä.
Kaunis on kesäinen tai oikeastaan syksyinen kotikaupunkini Oulu. Paljon jäi kuvia matkan varrelta julkaisematta vaikka näin paljon on kuvia taas täällä.
Mukavaa syksyä!
Johanna
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.