Ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä ilma oli ennusteiden mukaan todella surkea. Päätimme, että lähdetään autoajelulle ja ajetaan sellaiseen suuntaan, missä emme ole ennen Kuusamossa ajelleet. Kuusamon keskustasta siis nokka kohti Kajaania.
Koska tarkoituksenamme oli vain ajella, niin varustautuminen oli sen mukainen eli kevyet vaatteet ja tennarit. Tietysti vastaan tuli mielenkiintoinen kohde, Kuusamon kohdalle rakennettu Salpa-asema. Paikalle on opasteet Kajaanintien varrelta ja paikka on vaikea ohittaa sitä huomaamatta.
Salpalinjan parkkipaikka sijaitsee Kuusamojärven rannnalla.
Jos vain ihan vähän käydään kävelyllä, kun just nyt ei edes sada paljon.. Paikka oli niin mielenkiintoinen, että pikkuhiljaa hivuttauduimme reittiä eteenpäin tutkiskelemaan mitä vastaan tulee.
Pakko ihan vähän käydä kavelyllä… 
…ja tutustua tarkemmin nähin kiviriveihin.
Salpalinja, Salpa-asema, Suomen Salpa on rakennettu pääosin vuosina 1940 ja 1941 ja linnoitustyös lopetettiin 1944 lopullisesti. 1980-luvulle saakka puolustusvoimat ovat huolehtineet Salpalinjan kunnossapidosta, jonka jälkeen Salpalinja siirtyi puolustusministeriön kautta valtionvarainministeriön haltuun. Nykypäivänä Salpalinjalla ei ole sotilaallista merkitystä, mutta paikkoja on kunnostettu museo- ja matkailukäyttöön.
Vaikuttavat panssariesteet
Sota-aikaisilla välineistöllä rakennettuja esteitä, yksi kivi painaa noin 1500-3000 kiloa
Salpalinjan sotahistoriallinen polku on merkattu reitti ja koko kierroksen pituus on 4,5 km, joten luonnollisestikin meidän tutustuminen jäi nysäksi vaatetuksen vuoksi ja mutta myös sen takia, että taisteluhaudoissa oli paikoitellen ihan liian märkää kulkea. Suosittelen tätä paikkaa kuivalla kelillä ja ehkä vähän myöhemmin kesällä, että viimeisetkin jäät ovat ehtineet sulaa taisteluhaudoista ja sulamisvedet imeytyä maaperään.
Katettu konekivääriasema, näitä oli sodan aikana tällä alueella 15.
Kuusamon Lahtelassa sijaitseva Salpalinja on Kuusamon kaupungin entisöimä retkikohde. Reitti on melko helppokulkuinen ja reitin varrella on paljon opasteita ja historiallista tietoa linnoituksesta.
Hyvin maastoutuvat luontoon. 
Helposti saavutettava alue ja helppo kulkea pääreittejä vaikka lastenrattaiden kanssa.
Mielenkiintoinen kohde, 
mutta liian märkää.
Hienosti on kunnostettu paikat.
Toisesta päästä taisteluhauta oli kuivempi ja pääsimme kurkkaamaan sisälle.
Seikkailija, joka olisi halunnut jäädä tänne loppupäiväksi.
Konekivääriasemalle
Kurkistus ulos, näkyykö vihollista?
Harmi vaan, että oli niin kylmää ja märkää. Pakko oli jättää tämä mielenkiintoinen kohde ja poistua huoneistoon kokkaamaan ja saunomaan. Ehkä joskus vielä palaamme tänne kiertämään koko historiallisen polun.
Suosittelen tätä kohdetta kaikille, joita vähänkin kiinnostaa Suomen sotahistoria ja näytti olevan oivallinen paikka pienille lapsillekin.
Seuraavassa ja viimeisessä Kuusamo-postauksessa luonto kutsuu… 🙂
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.