Avainsana: Manamansalon leirintäalue

Pyöräilyä ja sotkuisia metsiä

Manamansalosta löytyy paljon upeita merkittyjä retkeilyreitteja niin kävelyyn kuin pyöräilyynkin. Meillä ei ole mitenkään maastopyöräilyyn soveltuvat pyörät, mutta eipä se ole estänyt meitä tekemästä pieniä retkiä metsikköön. 4-vuotiaamme oppi pyöräilemään täällä ilman apurattaita ja sen jälkeen se on ollut menoa.

  • Tästä leirintäalueelta kähtevältä polulta suuntaamme syvemmälle metsään.

  • Tässä pystyy jo ajelemaan

Ilmat täälläkin päin Suomea on olleet pitkään niin helteiset, että kaikki aktiviteetti on meidän perheessä suoritettu aamupäivällä, illalla tai jopa yöllä. Pienellä pyöräretkellä kävimme lasten kanssa reitillä, jota ei ei ole merkitty, mutta ihan kunnon polut kiertävät leirintäalueen läheisyydessä Likolammen ympäri.

  • Välistä sai tehdä ihan kunnolla töitä pyörän eteenpäin saamiseksi.

Reitti ei ole paras mahdollinen ainakaan pienten kanssa pyöräilyyn, sillä osittain maasto oli liian hiekkaista ajettavaksi. Uskomattoman sinnikäs nelivuotias talutti itse oman pyöränsä hiekkaisessa maastossa niin ylä- ja alamäkeen höpötellen iloisesti nautiskellen kuinka mukavaa metsässä on.

  • Hellepäivänä pitää muistaa tauot.
  • Onneksi mukana oli juotavaa ja vähän evästä.

Monesta metsästä löytyy ikäviä yllätyksiä sotkun merkeissä ja niin kävi tälläkin kertaa. En tiedä mikä vanhan käytöstä poistetun tavaran jätekeskus tämä paikka on, mutta hyvin ikävältä tuollaiset sotkut keskellä kaunista kangasmetsää joka tapauksessa näyttää.

  • Roinaa metsässä

  • En ilmoittautunut

  • Loppumatkasta oli taas haasteita edessä ja lämpöä riitti.

  • Metsätaipaleen jälkeen missään muuallla ei viilenny yhtä tehokkaasti kuin järvessä.

Manamansalon upeat uimarannat eivät palvele pelkästään ihmisiä vaan koirille on varattu oma yhtä hieno ja hiekkainen uimaranta. Itselläni ei ole koiria, mutta pääsin katselemaan ja kuvaamaan siskoni koirien ilakointia. Se oli menoa ja meininkiä.

  • Kisailua rannalla

  • Meinasi isollakin rannalla käydä tila pieneksi näiden päästessä vauhtiin.

Manamansalossa ei ole varsinaista kauppaa, mutta leirintäalueella on pieni kioski tyyppinen kauppa ja Manamansalon Portilla toinen hieman isompi. Lähimmät ruokakaupat löytyvät Paltamosta (46 km) ja Vaalasta (54 km), joihin ajoaika on suurinpiirtein sama. Itse tykkään käydä enemmän Vaalassa, sillä äkkiseltään näytti siellä olevan monipuolisempi valikoima S-Marketissa. Molemmista paikoista löytyvät myös K-kaupat.

  • Alassalmen lossilla Vaalaan matka on vähän hitaampi, mutta mielenkiintoinen lapsille.

Tänä kesänä vuosien tauon jälkeen meille on tullut tutuksi myös junalla matkustaminen. Olen itse ollut täällä pienempien lasten kanssa välistä pidempiä pätkiä ja mies on matkustanut junalla joko kotia tai tänne. Myös junat pysähtyvät molemmissa edellä mainituisssa paikoissa ja samalla voi kätevätsti täydentää vaunun ruokavarastoja.

  • Vaalan asemarakennus

  • Sieltä se juna tulee! Siellä on isä, sisko ja serkkutyttö.

Valitettavasti jatkoyhteyksiä saareen ei ole kummastakaan paikasta, joten kyyti tänne täytyy hoitaa omin keinoin.

  • Hellepäiviä, uintia, suppailua ja upeita auringonlaskuja.

Hattupäisen pojan seikkailuja

Ei me maltettu kovin kauan pojan kanssa odotella seuraavaa Manamansalon seikkailua, vaan lähdimme kahdestaan keskellä viikkoa kolmeksi yöksi retkelle. Vanhin lapsemme tuli seuraavana päivänä perästä muilla kyydeillä seuraksemme. Mikäpä se on lähteä vaunuretkelle, kun vaunu on valmiina paikallaan ja siellä odottaa koko leiri valmiina. Helppoa.

Tähän postaukseen tulee vähemmen tekstiä ja enemmän kuvallista kerrontaa.

  • Manamansalon vastaanotto, kioski, kahvila, ravintola ilta-auringon loisteessa.
  • Ilta-auringon aikaan maisemat ovat kauneimmillaan.

  • Näissä rakennuksissa on lasten leikkitilat, keittotilat, pyykinpesupaikat, vessat ja suihkut. Vasemmassa päädyssä nuotipaikka ja pieni leikkipuisto. Vessoja ja suihkuja on muuallakin.

  • Tämän pöntön asukas on saanut kunnon näköalapaikan.

Ensimmäinen päivä Manamansalossa oli superihana, kun lähes koko mäntykangas oli meidän käytössä. Vain muutamassa vaunussa oli porukkaa meidän lisäksemme. Uimaranta oli kokonaan meidän, ei näkynyt yhtään ihmistä, samoin illalla auringonlaskun aikaan emme tavanneet ainoatakaan kanssakulkijaa.

  • Rannalla kahden pojan kanssa.

Lintujen laulua kuuntelimme auringonlaskun aikaan ja yritimme niitä äänen perusteella tunnistaa. Käki oli helppo tunnistaa, samoin peipot, joutsenet ja pääskyt, mutta hiukan hankalampia tunnistettavia olivat säksättävä törisijälintu ja uikuttajahuutajat, jotka kiljuivat ihan kamalalla äänellä hetken aikaa. Kaksi kamalaäänistä lintua meille jäi siis arvoitukseksi. Tunnistaako joku kuvauksesta? 😉

  • Pikainen pyrähdys paahtavan kuumassa metsässä.
  • Särkisen maisemia.

  • Särkisen rannalla on useampia nuotipaikkoja, jotka on suhteellisen helposti saavutettavissa. Polut ovat hyvät, mutta mäkiset.
  • Rannalla valeltiin viilennystä niskaan ja hattupää vähän lumpsahtikin rantaveteen, mutta onneksi oltiin käsi kädessä ja ranta on matala.

  • Näissä maisemissa on sitä jotain.

  • Matkalla iltavalaistuun satumetsään.

  • Paikka on lumoavan kaunis, mutta retkestä tuli lyhyt, hyttyset voitti meidät 100-0!

  • Siltaa pitkin rantatörmälle ja edessä avautuu Kainuun meri eli Oulujärvi.

  • Melkein kuin meri. Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi.

Ihanaa oli käydä taas pikkulomalla, mutta loppujen lopuksi aina välistä täytyy lähteä käymään hetki kotona.

Karavaanarien kesäsuunnitelmat

Tänä poikkeuksellisena aikan meidän perheen kesän suunnitelmat ovat varsin poikkeukselliset verrattuna normaaliin kesään. Olemme koko sen ajan, kun meillä on ollut oma asuntovaunu käytössä, olleet sitä mieltä, että mitä järkeä on nököttää koko kesä vaunun kanssa samassa paikassa. Kaikkina edellisinä kesinä olemme siis painelleet ympäri Suomea ja vähän Norjan ja Ruotsinkin puolella.

  • Meiän kesäpaikka!

Talven aikana alettiin miettiä, että mitä jos… jaksettaisko oikeasti ottaa rennosti ja olla koko kesä yhdessä paikassa ”mökillä”? Lopulta päädyimme varamaan kausipaikan Manamansalon leirintäalueelta, joka tässä vaiheessa tuntuu ainoalta paikalta, jossa koko perheemme teinit mukaan lukien viihtyvät pitkiäkin aikoja. Luonto, rauhallisuus, ihana Oulujärvi hiekkarantoineen, ei isäntävelvoitteita (kuten kaikilla SFC-alueilla), ei kausipaikkalaisten kuppikuntia (kuten kaikilla…. ;)).

Kevään korvalla alkoi vaunun varustaminen kesäkuntoon, mutta ensin talvisäilön oviaukon edusta täytyi lapioida lumesta vapaaksi, joka ei tämän talven jäljiltä ollutkaan ihan pikkuhomma. Lunta oli vaunun kulkuväylällä jopa puoli metriä pitkällä matkaa, mutta lumien siirtely paikasta toiseen nopeutti vaunun esiin saamista useilla viikoilla.

  • Lapiomiehelle olisi hommia.

  • Reilun viikon päästä lumenluonnista vaunun sai haettua kotia.

Meillä oli kova kiire saada vaunu pajalle aurinkopaneelin ja invertterin asennukselle, jonka siis teki mieheni itse kotipihallamme. Aurinkopaneelien asennusidea vaunun katolle lähti liikkeelle siitä, kuinka kallista on leirintäalueilla sähkön hinta. Manamansalossa myös kausipaikkalaisilla on vrk-veloitus.

  • Aurinkopaneelin asennusta.

No paneelit tuli asennettua ja toiveissa on, että tämä satsaus kestää useita vuosia eteenpäin. Yksi mietinnän paikka kausipaikassa onkin sitten tavaroiden edestakainen kuljettelu ilman vaunua. Kotipihalta vaunun kanssa lähtiessä tavarat ovat siellä valmiina ja kotia tullessa vaunusta tyhjätään ruoat, likavaatteet jne. Nyt täytyi tähänkin miettiä toimintamalli. Ikean kassit ovat helppo ja nopea ratkaisu siihen. Jokaiselle oma kassi tavaroille ja ottaa vaunusta mukaan mitä haluaa ja loput jää sinne odottamaan meidän paluuta.

  • Kyllä näissä maisemissa kelpaa kesä katsella auringonlaskuja.

Viikonloppuna veimme vaunun Manamansaloon ja korkkasimme samalla vaunukauden. Itselleni tulee joka vuosi yhtä mieltä ylentävät fiilikset siitä, kun laittaa ensimmäiset kahvivedet kaasulevylle kiehumaan.

  • Majoituspaikko vaunuille ja autoille,

Leirintäaluetta en sen kummemmin lähde tässä esittelemaan, sillä siitä löytyy jo niin monta postausta ennestään, mutta mainittakoon yksi muutos ja puutos tälle kesää alueelta. Vanha huonokuntoinen leikkipuisto on purettu ja tedennäköisesti tälle kesää ei ole tulossa uutta puistoa. Vanhan puiston isot hiekkalaatikot on käytössä leikkialueena ja uudempi pieni puisto on kunnossa ja käytössä.

  • Tämän hattupään seikkailuista ja puhetulvasta saamme nauttia upeissa maisemissa.

Ilmat olivat kohtuullisen koleat, mutta samalla tuli hyvin testattua aurinkopaneelin ja invertterin tehot. Virtaa riitti puhelimien ja tietokoneen lataamiseen, lämmityslaitteen puhaltimen toimintaan, vesipumppuihin ja valosähköön hyvin. Mikroa ei nyt tarvittu, mutta sekin on testattu toimivaksi.

  • Luonto on lähellä joka paikassa ja ihan uskomaton äänimaailma ympärillämme.

Leirin varustaminen jäi vielä aika niukaksi, kun emme tiedä milloin menemme uudestaan, mutta mietimme kotia ajellessa, että mitähän kaikkea sinne ehtii kesän aikana haalata ja rakentaa ”mökkipihaan”.

  • Ensimmäistä kertaa tänä kesänä varpaat saivat kipristellä lämpöisessä hiekassa.

  • Hiekkaista rantaviivaa riittää.

Laskeskelimme kausipaikan hintaa (588 euroa n. 4 kk) ja vertasimme sitä menneiden kesien yöpymismääriin. Normikesänä yövymme noin 30 yötä vaunussa eri leirintäalueilla ja hinta vaihtelee 20-30 euroa/vrk ja kalleimmissa paikoissa saattaa olla jopa 50 euroa/vrk. Edellämainittuihin hintoihin suurimpaan osaan sisältyy sähkö. Tuolla yöpymismäärällä yhden yön hinnaksi Manamansalossa tulisi vajaa 20 euroa (ilman sähköä) eli ei kovin kallista. Uskon kyllä tässä vaiheessa kautta tuon määrän ylittyvän helposti. Nähtäväksi jää meidän perheen turnauskestävyys. 🙂

Paluu Manamansaloon!

Tänne täytyi taas päästä, Manamansalon maisemat suorastaan kutsuivat meitä, tulkaa tänne. 🙂

  • Rankan työviikon jälkeen kuskilla tuli väsy…
  • …ja hänen rouvallaan kuvaustauko. 🙂

Vanhin tyttäremme oli kesätyö- ja lomamatkalla Ivalossa puolitoista kuukautta ja hänen kotiuduttuaa kysyimme häneltä, että haluaako hän tänä kesänä perheen kesken karavaanarireissulle ja jos haluaa niin minne. Vastaus tuli hetkeäkään empimättä, Manamansalon leirintäalueelle.

  • Tervetuloa Manamansalon leirintäalueelle.

Hiukan varovaisesti ehdotin hänelle, että miltä kuulostaisi viikon reissu? Nyt ollaan viikko oltu täällä ja aika on rientänyt niin nopsaan, että vielä venytämme lomaamme yhdellä päivällä.

  • Ensimmäisen illan ihana auringonvalo toivotti meidät tervetulleeksi.
  • Kelpaa istuskella katselemassa maisemia Oulujärvelle.

Saavuimme perjantaina tänne koko perheellä ja lisäksi menossa mukana ovat minun vanhempani omalla vaunullaan. Sunnuntaina mieheni täytyi lähteä kotia ja töihin, koska hänen lomansa on jo loppunut. Alunperin suunnitelma oli, että hän hakee meidät perjantai-iltan kotia, mutta ei raaski vielä kotiutua täältä ja ollaan ainakin yksi yö.

  • Ihanaa loikoilua
  • ”Mä oon niiiiin lomalla!”

Kauheasti täältä leirintäalueelta ei ole uusia näkökantoja esittää, joten linkitän tähän aiemmat postaukset ja kuvien kautta saatte elää tämän vuotista reissuamme.

Manamansalossa mieli lepää 2019

Manamansalo – Oulujärven helmi 2018

  • HIekkarantaa riittää

Maisemat ovat yhtä hurmaavat vuodesta toiseen, joten niitä jaksaa kuvata. Samoin pehmeän hiekkainen uimaranta jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen uimareita ja heidän rantavahtejaan.

  • Peloton ja kyltymätön vesipeto
  • Kunnon vesisota piristää aina.
  • Siskokset

Ilmat tällä lomalla ovat olleet kovasti vaihtelevat, kylmistä sadepäivistä lähes hellelkeleihin. Sadepäivinä on otettu rennosti vaunulla lueskellen, somettaen ja ulkoillen sadekuurojen välissä. Aurinkoisina päivinä on ulkoiltu enemmän ja tietysti vietetty aikaa rannalla ja osa porukasta on ahkeroinut keräämällä mustikoita talven varalle pakkaseen.

  • Sateisena päivänä voi vaikka leipoa mustkkapiirakkaa mikrossa.
  • Enpä ole ennen asuntovaunussa leiponut, mutta hyvää tuli.

  • Aurinkoisella säällä mm. pelataan minigolfia.

Välistä leirintäalue on ollut lähes täynnä ja kaikista kurjimmilla keleillä koko isolla alueella ei ollut kuin muutama muu vaunu meidän lisäksi. Nyt viikonloppua kohden näyttää taas liikenne vilkastuvan ja sopivasti aurinkokin pilkistelee pilviverhon takaa.

  • Sateen tauottua hetkeksi happihyppely on paikallaan.
  • ”Vau, täältähän näkee vaikka kuinka kauas!”
  • Tästä sillalta putkahtaa kuin satumetsään, suosikkipaikkaani tällä alueella.
  • Satumetsä
  • Satumetsän auringonlasku
  • Käpytikka vaunun ikkunan läpi kuvattuna.
  • Pääskysenpesä huoltorakennunksen vessan katonrajassa.
  • Kangassinisiipi

Jälleen kerran voin todeta, että tämä on maailman paras lomanviettopaikka meidän perheelle.