Apteekkimuseo ja Qwenselin talo

Keskiviikona junamme Oulua kohti lähti vasta iltapäivällä, joten meillä oli vielä aikaa tehdä jotain kivaa. Suuntasimme jälleen bussilla kohti kauppatoria. Lämpimän päivän kunniaksi aloitimme päivän torilla jäätelöannoksella.

Torilla istuskelemassa kera kesän ensimmäisen jäätelön.

Kauppahalllin sivuitse kohti Aurajokirantaa.

Samalla tutkailimme puhelimilta lähistöllä olevia mahdollisuuksia, jotka olisi kohtuullisella kävelyllä saavutettavissa. Kohteeksi valikoitui Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, jossa sijaitsee samassa pihapiirissä myös Qwenselin kahvila.

Tästä linkistä löydät museon aukioloajat ja hinnat.

Museossa on parannettu esteettömyyttä, mutta kun kyseessä on vanha talo, pyörätuolilla kulkija tarvitsee avustajaa. Tästä linkistä museon info esteettömyydestä ja parkkipaikoista.

Kelpaa hetken istahtaa ja suunnata katseensa menneisiin aikoihin.

Jos käsityöläismuseossa tutustuimme köyhemmän kansan asumiseen ja elämäntyyliin, nyt pääsimme kurkkaamaan 1700-luvun herrasväen asumismuotoon ja 1800-luvun apteekkiin.

Autonomian ajan Suomen apteekkien virallinen tunnus on ollut kaksoiskotka. Tämä vaakuna on peräisin Kristiinankaupungista 1800-luvun alusta.

Qwenselin talon sali, jossa on mm. syöty ja juhlittu.

Uskomattomat tapetit ovat käsinmaalatut. Tapetti on alunperin koristanut jonkin hämäläiskodin seiniä.

Näitä upeita tulisijoja löytyy lähes jokaisesta huoneesta.

Rouvan kamarissa on viehättävä tunnelma.

Ainakin kahdesta kamarista löytyy tälläiset vihreät kaakeliuunit.

Isännän kamari löytyy rouvan kamarin vierestä.

Apteekkiimuseo alkaa, josta ensimmäisenä on materiaalihuone.

Offisiini eli tila missä asiakkaat ovat käyneet ostoksilla.

Erilaisia lääkkeitä on löytynyt vaivaan kuin vaivaan..

Maisemat apteekista Aurajoelle. Tässä talossa ei ole ollut koskaan apteekkia, vaan kaikki tavarat on museoon tuotu muualta.

Keitehuoneessa voi tarkastella säilöttyä sammakkoa.

Herbahuone eli yrttihuone. Täällä voi ihan oikeasti tuoksutella yrttejä.

Museon näyttelytilat päättyvät Herbahuoneeseen ja paluu lähtöpisteeseen tapahtuu samaa reittiä kuin tultiinkin. Toki ihan joka soppeen ei tarvitse välttämättä palata. Kierros siis alkaa ja loppuu museokauppaan, jossa on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja ostettavaakin.

Pihalla on pieni puutarha, jossa voi tutustua erilaisiin kasveihin.

Samasta pihapiiristä on myös lasten apteekki, jossa voi leikkiä ja esineisiin koskeminen ei ole kielletty, mutta se oli meidän vierailun aikana suljettu.

Viimeiseksi säästimme tietenkin kahvittelun eli menimme samassa pihapiirissä olevaan Cafe Qwenseliin, joka on mainittu Turun salaisimmaksi kahvilaksi. Kahvilassa tarjoillaan tilatut tuotteet pöytiin ja leivonnnaiset ja suolaiset on leivottu 1700-luvun tyyliin. Hinta on mielestäni varsin kohtuullinen verrattuna isojen ketjukahviloiden hintaan. Alla olevan kuvan kattaus maksoi alle 2o euroa ja kahvia riitti enemmän kuin jaksoin yksin juoda. Ja tyttären valitsema iso lasillinen raparperimehua on tietenkin itse tehtyä.

Tarjotin kannettiin pöytään ja herkuttelu voi alkaa.

Olemme tyttäreni kanssa ihan selvästi museoihmisiä ja miksei kahvilaihmisiäkin. Suosittelen ilman muuta tätäkin kohdetta kaikille ja jos ei nyt museot ja historia kiinnosta, niin kannattaa ainakin kokeilla historian havinaa kahvikupposen äärellä. 🙂

Nyt on hyvä lähteä kohti rautatieasemaa ja kotia, mutta emme malttaneet olla poikkeamatta kauppahallin kautta.

Kiitos Turku! Upea kaupunki ja niin paljon jäi vielä käymättä ja kokematta. Ehkä eniten harmittaa Kakolanmäen paljon puhuttu Funikulaari, jota emme ehtineet testaamaan. Ja edulliset jokiveneristeilyt… ja luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Luostarinmäen käsityöläismuseo

Matkustimme tyttären kanssa Turkuun toukokuun loppupuolella ihastelemaan kesän ensituulahduksia. Lähdimme varsin koleasta Oulusta junalla kohti Turkua, jossa meitä odotti lähes hellekelit ja upean vihreä luonto.

Turussa kevät oli paljon Oulua edellä, ihan tuntui jo kesältä.

Ohjelmaa emme olleet etukäteen vapaahetkille suunnitelleet, vaan suuntasimme asemalta ja veljen perheen majoituksesta aina ensin keskustaa kohti.

Eka päivänä ei paljon ehditty kuin käydä syömässä ja ostamassa tyttärelle matkasta jääneet aurinkolasit, mutta seuraavana aamuna tytär lähti pyörällä pääsykokeisiin ja minä vähän myöhemmin bussilla keskustaan. Päätin jäädä Kauppatorin kohdalla pois kyydistä ja suuntasin ihmettelemään Turun torin vilkasta elämää. Monenlaista kauppiasta niin vaate- kuin ruokapuolellakin löytyi ja ihmisiä oli todella runsain joukoin liikkeellä.

Turuilla ja toreilla sanan varsinaisessa merkityksessä

Lähes heti katseeni vangitsi torin laidalla olevan rakennuksen kupoli ja päätin mennä kurkkimaan lähemmin mikä rakennus on kyseessä. Sieltähän löytyi Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko eli ortodoksinen kirkko. Portin pielessä oli avoinna-kyltti, joten sisälle vain.

Pyhän marttyrikeisarinna Aleksandran kirkko

Kirkko on valmistunut 1845 ja sen ikonostaasin ikonit on maalannut Berndt Abraham Godenhjelm ja osa muista ikoneista on peräisin Valamon luostarista.

Kirkon jälkeen lähdin pikkuhiljaa suuntaamaan kohti sovittua tapaamispaikkaa, mutta aikaa oli vielä runsaasti niin poikkesin ihmettelemään Turun pääkirjaston arkkitehtuuria ja hetkeksi suojaan kuumaa auringonpaistetta.

Turun pääkirjaston vanhin osa on rakennettu 1903 ja uusin osa 2007

Kävin hetken istuskelemassa pääkirjaston toisessa kerroksessa .

Keidas ikkunan takana eli Cafe Siriuksen sisäpiha.

Kirjaston jälkeen ylitin Aurajoen Kirjastosiltaa pitkin. Horisontissa näkyi Tuomiokirkon torni, mutta marka sinne olisi ollut liian pitkä niukalla aikataululla. Jatkoin suorinta tietä yli Vartiovuorenpuiston kohti Luostarinmäkeä.

Vartiovuorenpuistoa kohti yli Kirjastosillan

Kyltit Vartiovuorella kertovat meriveden korkeuden eri aikoina. Tällä korkeudella ollut vesi 1000 vuotta eKr.

Luostarinmäen käsityöläismuseokortteli on aivan käsittämättömän upea puutaloalue, joka on säilynyt Turun palosta 1827. Kaikki alueen rakennuskset ovat säilyneet omilla paikoillaan. Turun palon jälkeen rakennukset päätettiin purkaa ja talot alkoivat hiljalleen rapistua ihmisten muutettua muualle. Turun kaupunki kumminkin lunasti rakennuksia itselleen ja museoalue on avattu 29.6.1940. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet alueelta pois 1970-luvulta.

Tapasimme tyttären kanssa Kahvila Kisällissä.

Ennen museoon menoa on mahdollista kahvitella Kahvila Kisällissä. Tästä linkistä löyty monta Turun Otava kahvilan paikkaa.

Itse ihastelin eniten museoalueen pihapiirejä rakennuksineen.

Ikkunan takaa kuvattu museopas. Museon henkilökunta on pukeutunut ajan tyylin mukaisesti.

Rakennukset ovat varsin sokkeloisia ja pihapiireissä on saattanut asua usean ammattikunnan edustajia, esim. muusikko, irtolainen, kasvattipoika ja työmies.

Vanha ja uusi kohtaavat, taustalla uudempia kerrostaloja.

Paljon on asunut pienissä asunnoissa ihmisiä ja monenlaisia kohtaloita mahtunut mukaan.

Kanervon talossa on asuttu vielä 1970-luvulla museoalueella Täällä asuivat veljekset Frans Hjalmar ja Alfred vuokralaisineen.

Useissa kodeissa on yksityiskohtina mietelauseita tai otteita Raamatusta.

Pihamailla on paljon kasvimaita ja muuta kasvillisuutta.

Oman kylän posti on varmasti ollut tärkeä paikka monelle kylän asukkaalle.

Postin kanssa samasta pihapiiristä löytyy krouvi, krouvipiikojen huone, valokuvaamo ja leipomo

Valokuvaajan talossa voi tutustua valokuaaja Emil Roineen kotiin, työtiloihin ja valokuviin.

Luostarinmäen talojen korkeuserot näkyvät pihapiireissä ja välistä portaita on sisätiloissakin melko sokkeloisesti.

Suosittelen tutustumaan tähän museoon erityisesti sen takia, että täällä voi nähdä miten tavalliset ihmiset ovat eläneet. Useissa museoissa ja kartanoissa joihin pääsee tutustumaan esitellään herrasperheiden elinolosuhteita.

Vankila ja militariaa

Vankila

Hämeen linnasta marssimme suoraan Vankilan portista sisälle. Nämä kaksi kohdetta sijaitsevat ihan vierekkäin, joten oli luonnollista jatkaa museoiden koluamista.

Entisen Hämeenlinnan lääninvankilan nimi on nykyisin lyhyesti ja ytimekkäästi Vankila. Vankila on valmistunut vuonna 1871 Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi. Virallisena vankilana toiminta loppui 1993, jonka jälkeen vuonna 1997 Hämeenlinna kaupunki alkoi ylläpitämään vankilamuseota. Kansallismuseon yleisökohteena museotoiminta alkoi 2019 jolloin nimeksi muutettiin Vankila.

Voitteko tuntea vankilan hajut nenässänne?

Vankiselli ylemmässä kuvassa ja alempana henkilökunnan huone.

Paikka on erittäin mielenkiintoinen vaikka kovin karu olemukseltaan. Vankilassa eletty elämä kirjoituksineen ja piirroksineen kiinnittää huomion seinillä. Hajuherkälle eletty elämä tarttuu kovalla otteella myös sieraimiini ja pinttyneestä tupakan ja jonkin muun määrittelemättömän hajun yhdistelmästä en pääse eroon koko kierroksen aikana. Siitäkin huolimatta suosittelen. 🙂

Enpä ole muissa vanhoissa tai uusissa vankiloissa vieraillut, mutta tuolla ainakin elämä on ollut kovin karua ja ahdasta. Jos ei muuta, niin tämä vahvistaa käsitystäni pysyä edelleenkin vankiloista pois, korkeintaan museo sellaisissa kannattaa vierailla.

Vanki nro 81 saapui Hämeenlinnan vankilaan 1974 parikymppisenä. Varkauksia, ryöstöjä, rattijuopumuksia tunnollaan. Tuntemattomasta syystä hänen siviilivaatteet jäivät vankilaan.

Vankilan ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee galleriakäytävä, jossa voi nähdä mm. sellejä eria aikakausilta, vankilassa tehdyn ruumisarkun ja tutustua hallinnollisiin huoneisiin.

Vankilan harrastuksia. Toiset lukee sarjakuvia ja toiset veistelee ruumisarkkuja.

Toisessa kerroksessa voi nähdä terveydenhuoltohenkilökunnan huoneita ja Vankilan vaihtuvat näyttelyt sijaitsevat täällä.

Terveydenhoitajan huone ja hammaslääkärin vastaanotto

Taidettu täällä kumminkin joskus tuprutella.

Pohjakerroksessa eli maakerrassa on tilat joihon vangit ovat saapuneet ensimmäisenä vankilaan joutuessaan. Tämä on mielestäni mielenkiintoisin paikka, sillä täällä löytyvät mm. eristyssellit, pelkääjänselli ja sauna. Maakertaan suositeltiin tutustumaan viimeiseksi, sillä sieltä on suora yhteys ulkomaailmaan, kun olet tutustunut kaikkiin muihin kerroksiin.

Eristysselli. Hiukan oli kolkko olo käydä täällä yksin mietiskelemässä.

Militariamuseo

Militariamuseon jätimme viimeiseksi. Tämäkin kohde on ihan muiden paikkojen lähettyvillä ja olisi ollut käveltävän matkan päässä, mutta päivä oli ihan hirvittävän kuuma, +30 astetta, niin päätimme kiertää autolla lähemmäksi. Viilennystä, juotavaa ja lepoa jaloille ja selälle.

Täytyy kyllä heti alkuun sanoa, että oman romun selän vuoksi, tämä kohde jäi todella vaillinaiseksi. Löysin isosta viileästä tilasta mukavan paikan istuskella ja muut enemmän asiasta kiinnostuneet saivat tarkastella menneiden aikojen asearsenaalia ja kunniamerkkejä yms. tarkemmin.

Tervetuloa tutustumaan Militariamuseoon.

Paikka on Hämeenlinnan Linnankasarmi ja siellä on Suomen laajimpia sota- ja sotahistoriallista esineistöä, aseita, kunniamerkkejä, ajoneuvoja jne. Perusnäyttely keskittyy Puolustuvoimien historiaan, sotilaselämään, tykistö-, pioneeri- ja viestiaselajien kehitykseen.

Pihalla oli nähtävillä monenmoista kalustoa.

Vaihtuva näyttely ”Viihtykää hyvin pojat” kertoo varusmiehen elämästä 1920- ja 1930-luvulla.

Hetken mietin jo, että jätänkö tämän Militariamuseon osuudeen kokonaan postaamatta, mutta antaapa näiden kuvien olla täällä vaikka paljon mulla ei olekaan kerrottavaa aiheesta. Jääpähän enemmen nähtävää ja koettavaa itsekullekin, joka haluaa museossa vierailla.

Illalla palatessamme leiripaikkaamme, poikkesimme vielä Parolan panssarimuseon pihalla. Paikka oli juuri menossa kiinni klo 18.00, joten tämä samaan teemaan passaava kohde jää jollekin muulle reissulle.

Keskiaikainen Hämeen linna

Jostain syystä Hämeenlinna kaupunkina on jäänyt aina reissuillamme ohikulkukaupungiksi ja sitä myöten myös Hämeen upea keskiaikainen linna. Tämän kesän loma oli varta vasten suunniteltu niin, että Hämeenlinna osuu reitille ja siellä tutustutaan useampaan kohteeseeen. Ykköskohteena itse linna, muita mahdollisia paikkoja Vankilamuseo, Militariamuseo, Aulanko, HugoPark jne.

Hämeen linna on arvioitu rakennetuksi jo 1200-luvulla ja ensimmäiset maininnat linnasta löytyy vuodelta 1308. On arveltu, että linna olisi alunperin ollut harmaakivilinna ja laajennusten myötä 1300-1400-luvulla linnan laajennukset on toteutettu siihen aikaan verrattain harvinaisella rakennusmateriaalilla eli tiilellä. Tiilellä on saatu rakennettua hienostuneempia ja koristeellisempia ykistyiskohtia.

Alkuperäiset vesivallihaudat on rakennettu 1770-luvulla.

Linnan merkitys Suomen historiassa on aikojen saatossa vaihdellut rajojen ja tilanteiden muuttuessa ja historiaan mahtuu niin loiston kuin rappion päiviä. Linnan osia on vuosisatojen varrella tuhoutunut ja uusia osia on rakennettu tilalle silloiseen aikaan sopivalla tyylillä, taidolla ja tarpeella.

Sotilaallinen käyttö linnassa loppui vuonna 1837, jonka jälkeen linna muutettiin vankilaksi ja alueelle rakennettiin ojennuslaitos 1844 ja Suomen ensimmäinen sellivankila 1872. Naisvankila linnasta tuli 1881. Vankilatoiminta alueella loppui 1993 ja vankila-alue suojeltiin kaikkine rakennuksineen.

Vasemmalla aidan takana on vankila-alue.

Hämeen linnassa toteutettiin laajoja entistämistöitä 1956-1988, jolloin purettiin vankilavaiheessa rakennetut puitteet. Linnassa tehdään jatkuvasti kunnostustöitä ja siitä tai jostain muusta syystä johtuen linnassa oli harmittavan monia suljettua ovia ja mielenkiintoisia portaikkoja joihin ei päässyt tutustumaan.

Melko monta tiiltä on saanut muurata linnan rakenteisiin, mutta upeaa työtä on tehty.

Tästä linkistä löydät suoraan lippujen hinnat. Me ostimme kaikille aluelipun, joka sisältää pääsymaksun linnaan, Vankilamuseoon ja Militariamuseoon. Meille kerrottiin lipunmyynnissä, ettei joka paikassa tarvi käydä samana päivänä, vaan liput ovat voimassa siihen asti, että ne on käytetty.

Näkymiä ja valoa ikkunoista, näitä kuvia riittää.

Minulle parasta antia linnassa oli nämä ihastuttavat ikkuna-aukot.

Kuninkaansali. Tätä tilaa voi vuokrata vaikkapa häätilaisuuksiin.

Jostain tornista näkynmät Hämeenlinnan kaupunkiin.

Kruununleipomon kahvila. Yläkerrasta löytyvät vuokratilat juhliin.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus ja ainakin meidän jälkikasvun mielestä paikka oli todellakin tutustumisen arvoinen kohde. Matkan haasteista johtuen piti tehdä uudelleen arviointia, että mihin kohteisiin ehdimme tutustua juhannusviikonlopun aikana ja itse linna oli kaikkien ykkössuosikki. Jopa seikkailupuisto HugoPark Aulangolla jäi taka-alalle. (Lapset 18,13 ja 5 v.)

Manamansalossa nähtyä

Paltamo

Manamansalon lomaviikon aikana ehdimme tutustua hyvin saaren nähtävyyksiin ja vain yhden kerran poistuimme saaresta ja kävimme täydentämässä muonavarostoja Paltamossa.

Manamansalon leirintäalueelta saa muutamia peruselintarvikkeita ja lisäksi vajaan kymmenen kilometrin päässä on toinen leirintäalue, Manamansalon portti, jossa on pieni elintarvikekauppa. Hinnat näissä kaupoissa on sen verran suolaiset, ettei paljon raski ostaa ja kaikkea ei toki saakaan, joten halvemmaksi tulee käydä kerran kunnolla kaupassa Paltamon keskustassa.

Paltamossa kävimme käveleskelemässä kirkkopihalla, mutta valitettavasti kirkon ovi oli tiukasti säpissä, joten jouduimme ihailemaan valkoiseksi rapattua tiilikirkkoa vain ulkoapäin. Kirkon suunnittelija on Ilmari Launis ja se on vihitty käyttöön heti sodan jälkeen 1946.

Paltamon vaatetus kuvattuna kotiseutumuseon avoimesta kolmannen kerroksen ikkunasta.

Kirkko on helppo kohde löytää keskeltä kylää, mutta sen jälkeen ajelimme ympäriinsä katselemassa, että onko täällä mitään nähtävää. Ajellessa osuimme Paltamon vaatetus -liikkeen kohdalle ja pistäydyimme siellä. Olen ihastunut pienten paikkakuntien putiikkeihin, koska ne ovat ihan erilailla persoonallisia kuin isojen kaupunkien kauppakeskukset ja ketjuliikkeet. Suosittelen pistäytymään vastaavanlaisissa kaupoissa ympöri Suomen, tarjonta saattaa yllättää. 🙂

Vaatekauppaa vastapäätä löytyi seuraava tutustumisen arvoinen paikka, Paltamon kotiseutumuseo. Lapset olivat jo selvittäneet ennakkoon asian, että paikka on ilmainen, että voistaisko äiti mennä? Kukapa viitsii kieltäytyä moisesta tarjouksesta kun lapsetkin ovat kiinnostueita historiasta.

Edessämme kohosi jyhkeä, punainen, 1910 rakennettu lainajyvästö, joka on muutettu museoksi. Museosta löytyy kolmesta kerroksesta runsaasti esineistöä menneiltä aikakausilta, mm. talonpoikaiskulttuuria, seurakunnan histroriaa ja kiertokoulun välineistöä. Museo tosin on jo sulkeutunut kesältä 2020.

Esillä on todella paljon vanhoja esineitä ja työkaluja.

Vanahaa Gneissiä ja Kiloniemen kalasatama

Rokua Geoparkin alueella on useammassa paikassa nähtävillä 2700-2600 miljoonaa vuotta vanhaa gneissiä. Mielenkiintoinen poimukuvio on syntynyt menneiden aikojen myllerrysten seurauksena, josta tarkemmin voit lukea tästä linkistä. Linkistä löytyy monia muitakin hienoja retkeilykohteita.

Kiloniemen satamassa kävimme ihailemassa veneitä ja kaloja jotka hyppivät laiturin lähellä. Pikkupojalle tämäkin oli suuri elämys, nähdä oikea ”kalaperhe” uimassa.

Kiloniemen kalasatamassa on kalastuskaudella kalaa myynnissä, mutta ainakin meidän siellä käydessä kalahallissa oli hyvin hiljaisen näköistä. Facebookista löytyy sivut nimellä Oulujärven kala.

Muistomerkkikirkko

Muistomerkkikirkko on ulkoilmakirkko ja se on rakennettu 1959 eli 400 vuotta aiemmin paikalla olleen vanhan kirkon muistoksi.

Vainolaiset tuhosivat alkuperäisen kirkon

Kirkossa järjestetään Jumalanpalveluksia ainakin kesäisin ja istumapaikat löytyvät taivasalta sadalle hengelle. Ulkoilmakirkosta löytyy lähes kaikki, mitä kirkoissa on, urkuja lukuunottamatta. Kellotapuli, alttari, risti, ehtoollispöytä, saarnatuoli ja jopa WC löytyy. Parkkipaikoilta alueelle on esteetön kulku. Tässä linkki mielenkiintoiseen Ylen artikkeliin varastetusta kirkonkellosta.

Jumalanpalveluksia järjestetään upeissa maisemissa.

Lisäksi läsnä on alueen upea luonto mäntyineen, järvineen ja tähän aikaan vuodesta mustikkakankaineen. Peurapolun luontopolku kulkee alueen läpi.

Pikainen pyrähdys luontopolulle ja papan kanssa piilosilla.

Kassu Halosen taidetalo

Yhden sateisen päivän suunnitelma oli vierailla Kassu Halosen taidetalossa, mutta täälläkin olivat ovet lukossa ja ilmeisesti paikkaan olisi päässyt tutustumaan vain ennakkovarauksesta. Hiippailimme hetken aikaa pihamaalla näkemättä mainostettua taidenäyttelyä ja jatkoimme ajelua.

Eipä ollut Kassu tai kukaan muukaan paikalla .

Kaunis pihapiiri on entinen kansakoulu, jota Kassu on käynyt lapsena.

Vasta blogia kirjoittaessani löysin sivut, mistä löytyi tietoa Taidetalon todellisista aukioloajoista. Eli auki vain varauksesta ryhmille 6-50 henkilöä. Sisäänpääsymaksu taidenäyttelyihin 4 euroa ja alle 12-vuotiaat ja sotainvalidit ilmaiseksi.

Kassua muistuttava jättiläinen on Kimmo Takaraution suunnittelema 7 metriä korkea taideteos.

Peräpäässä on luukku, josta voi kömpiä patsaan sisään.

Manamansalon saarella on kolme leirintäaluetta, mutta olemme majoittuneet aina samaan paikkaan. Tällä reissulla olemme tutustuneet pikaisesti muihinkin alueisiin. Kävimme ajamassa Kultahiekan alueen päästä päähän ja totesimme, että jonkun oikein helteisin viikonlopun voisi viivähtää tuolla rantalomalla, nimittäin vaunupaikat ovat aivan järven rannalla.

Päiväkävelyllä Manamansalon hautausmaalla.

Vielä hetki lomalla

Jatkettuamme lomaa kahdella ylimääräisellä päivällä, vuokrasimme leiriintäalueelta perjantai-illan viimeisen saunavuoron ja pääsimme koko porukalla saunomaan ja uimaan.