Purkutaidetta Pikisaaressa

Oulun Pikisaaressa sijaitseva entinen opinahjo eli käsi- ja taideteollinen oppilaitos on saanut lopullisen tuomionsa ja tullaan purkamaan syksyn 2023 aikana. Rakennuksen purkamiseen asti siellä on mahdollista tutustua erilaisiin taideteoksiin niin sisällä kuin ulkonakin .

Keltainen talo oppilaitosalueelle tultaessa

Kaikille avoin ja maksuton Re:formi-näyttely on auki maanantaista perjantaihin klo 12-18. Osoite on Pikisaarentie 13, 90100 Oulu. Parkkipaikkoja autolla saapuville löytyy kohtuu hyvin, mutta paikka on helposti saavutettavissa niin jalkaisin kuin muillakin kulkepeleillä.

Suolamakasiinin ja Keltaisen talon välistä vilahtavat ensimmäiset värikkäät teokset.

Varoituksen sana minunkin puolestani paikasta, jos kärsit pahoista allergioista, astmasta jne. kannattaa harkita sisätiloissa käyntiä, joka on muutenkin järjestäjien ilmoituksen mukaan kaikkien kävijöiden omalla vastuulla. Tilassa on sisäilmaongelmia ja voin kuvitella ilman paksuuden kesähelteillä entisestään tihenevän.

Marja Koposen näyttävät lehmätaideteokset tervehtivät sisääntulijaa.

Ilma sisätiloissa ja tunkkainen, kurkkua käristävä, nenää valuttava ja kaikin puolin epämiellyttävä, mutta silti suosittelen käväisemään sisällä tsekkaamassa upeat taideteokset vaikka vain pikaisesti. Aluksi kiertelimme suht rauhalliseen tahtiin, mutta loppua kohti täytyi kiirehtiä askeleitamme kohti ulko-ovea.

Henkilökunnan taukotilat ja Saimi Saviaro

Tekijä jää nimettömäksi, kun en muista missä huoneessa teokset olivat.

Sylvi Siltavirran Tässä kuljin -poistotekstiiliteos

Marianne Kauppilan käsialaa ruokalan peräseinällä.

Don Poron terveiset ja upeat kasvokuvat.

Tässä huoneessa asuu ilmeisesti oppilaitoksen vanha henki.

Tässä vaiheessa kierrosta on pakko lisätä vauhtia ja pyrkiä kohti ulko-ovea.

Pahoittelut kaikille taiteilijoille, joiden nimiä en saa yhdistettyä oikeisiin teoksiin.

Tänne saattaa tulla kesän mittaan vielä lisää taideteoksia.

Ulkoa talon päädystä löytyy vielä seinän kokoinen taideteos.

Siinäpä oli kierroksemme tällä kertaa. Kannattaa oikeasti käydä paikan päällä, jos vain pystyt. Muuten voit nauttia taiteesta vaikkapa blogini kautta. 🙂

Lämmin syyspäivä

Viikonloppuna oli harvinainen hetki ja meillä oli mieheni kanssa lauantaista sunnuntaihin aikaa ilman lapsia. Tosin lauantai-iltana oli tiedossa pienimuotoiset synttärit, joten ihan kahdenkeskistä aikaa ei ollut kovin paljon.

Sunnuntaina 14.10. oli todella lämmin päivä, taisi olla historiallisen lämmin, peräti 19 astetta. Sen kunniaksi oli tullut aika lähteä tutustumaan Pikisaarta kiertävään reittiin, luontoon ja rakennuksiin. Pikisaari sijaitesee aivan Oulun keskustan tuntumassa.

Oulun torinranta. Taustalla teatteri ja pääkirjasto.

Olen ollut töissä Pikisaaressa ennen kuopuksemme syntymää ja silloin ajoin kaksi kertaa päivässä autolla saaren puoleen väliin, nähden vain tien varrella olevat ihastuttavat, vanhat talot ja ripauksen luontoa.

Raatista Pikisaareeen johtava silta. Entinen työmatka kulki tästä saaren keskivaiheille.

Kyselin matkan varrella muutaman kerran mieheltäni, että ärsyttääkö tallustella mukana ja joka paikkaan pysähdytään tsiikailemaan näkymiä etsimen läpi. Hän vastasi, ettei muuten, mutta tuo jatkuva ärsyttääkö kysely ärsyttää eli en enää kysellyt, vaan totesin, että aikuinen mies lienee osaa ilmoittaa, jos pitää pistää vipinää kinttuihin. 🙂

Tämän takia kumminkin tykkään, ainakin periaatteessa, käydä yksin pidemmät kuvausreissut. Saa kulkea omaan tahtiin ja sellaisia mutkia kun itse tahtoo huolehtimatta muiden mielenkiinnon kohteista. Toinen puoli on se, että kenelle sitä yksinänsä puhuu…

Tästäkin on aiemmin ajeltu ohi pysähtymättä.

Joka tapauksessa, Pikisaaressa oltiin ja kuvattiin pari tuntia. Auton jätimme Raattiin parkkiin ja matka jatkui jalan.

Pikisillan viereltä löytyi komea kivimuuri.

Tällä kertaa emme harhautuneet täysin sivupoluille. Tässä kuvassa Polttimokatu ja päässä näkyvä tornirakennus on aikoinaan ollut Oulun Konepaja Oy:n konttorirakennus.

Erilaisia veneitä, vanhoja ja uusia, tyhjiä ja täysiä, oli matkan varrella paljon.

Värikkäämpi lehtimatto ja sammaloituneita puita auringonpaisteessa.

Kyllä kelpaa nauttia syksyn lämpimistä ilmoista.

Puu täynnä tuulenpesiä. Katse vuoronperään matalalle ja korkealle.

Vähän piti eksyä polulta rantaan kuvaamaan. Taustalla kalastajien suosima Merijalinranta.

Pikisaaren päästä kevyelle liikenteelle tarkoitettu Korkeasaarensilta johtaa Toppilansaareen ja Hietasaareen.

Korkeasaaren siltaa sivusin edellisessa jutussani Hietasaaren kierroksella. Näillä kahdella kierroksella tulee melko kattavasti kuvattua minun mielestäni Oulun kauneimmat maisemat.

Joitain vanhoja rakenteita havaittavissa, mutta taitaa olla melkoisen vanhoja päällä kasvavien puiden koosta päätellen.

Jollakin on tekstistä päätellen ollut huono päivä.

Jotain tässä tienoolla on ollut, mutta netin ihmeellinen maailma ei avannut minulle Pikisaaren historiaa tältä osin riittävästi.

Pariskunta ihastelemassa maisemaa ja nauttimassa päivästä.

Vanha Villatehdas on yksi Pikisaaren punatiilirakennuksista. Täältä löytyy mm. taiteilijahuoneita.

Galleria Harmajan ovet olivat kutsuvasti avoinna.

Ovet olivat avoinna Galleria Harmajaan, joten poikkesimme sisään tietämättä mitä siellä on näytteillä. 🙂

Teemu Saukkosen näyttely Galleria Harmajassa 28.10.2018 saakka.

Esillä oli taitelija Teemu Saukkosen Love and Light -näyttely. Erittäin mielenkiintoisia ja värikkäitä maalauksia. Kannattaa käydä tutstumassa upeassa ja rauhallisessa miljöössä.

Entisen työhuooneeni ikkuna. Upeassa ympäristössä olin töissä.

Kutakuinkin tällainen näkymä oli ikkunasta pihalle. Tätä venettä kuvasin jo ollessani Pikisaaressa töissä.

Punatiiliseinät ovat vaan niin kuvauksellisia.

OSAOn Käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksen tiloja. Ihan varmaksi en osaa sanoa, onko opetusta enää näissä tiloissa.

Etualalla näkyvästä punakeltaisesta rakennuksesta löytyy OSAOn Tuuma ja Tikki -myymälä, josta voi ostaa lahjaksi erilaisia kädentaitajien töitä.

Kuin olisi hypännyt yhtäkkiä Pikisaaresta Englantiin.

Ja hyppy takaisin Suomeen ja Oulun Valimokadulle.

Sokeri-Jussin kievarissa saa maittavaa ruokaa tunnelmallisessa hirsimakasiinissa.

Entisinä aikoina tähän rakennukseen liittyi laivojen rakentaminen.Rakennuksen historiasta löytyy enemmän tietoa edellä olevan kuvan linkistä.

Arkkitehtikillan kiltatalo on entinen kolmen Fröökynän talo. Talo on yksi Oulun vanhimmista säilyneistä puutaloista. Linkistä löytyy mielenkiintoista tietoa talon menneisyydestä.

Takaisin päätepisteessä. Taustalla Raatin uimahalli ja urheilukenttä.

Tällä viikolla meillä oli 19. hääpäivä ja tiesimme jo etukäteen, että oikeana päivänä emme edes näe toisiamme miehen työmatkan vuoksi. Päätimme tämän retken kahvitteluhetkeen Oulun keskustassa Cafe Biskettiin juhlistaen tulevaa hääpäivää. Sitten olikin jo kiire katsomaan pienempiä ja isompia murusia mummolaan. Niin oli ollut mammalla rankka viikonloppu, että uni otti valtaansa mummolan sohvalla. 🙂

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille. Meillä täällä pohjoisessa alkaa syysloma ja voin paljastaa, että seuraavana on tulossa kuvakoosteita Pyhätunturin maisemista. 🙂

Avainsana: Pikisaari