Sunnuntaina päätimme, että nyt lähdetään perheen kanssa ajelulle. Se oli kuin juhlapäivä, kaiken kotona olemisen jälkeen. Kahvit termariin, kaapista haalittiin evästä mitä löytyi ja matkan varrelta lähikaupasta ostettiin hieman lisää muonaa. Lähtötohinat oli kuin Kiljusen herrasväellä, niin nousi pikkureissusta riemu pintaan.
Suuntasimme ajelulle kohti Pudasjärveä ilman sen kummenpaa määränpäätä. Loppujen lopuksi ajelusta tuli niin pitkällinen reissu, että päätin jakaa päivän tapahtumat kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Oulusta Pudasjärvelle ja toinen osa Yli-Iin kautta kotia. Jälkimmäisestä en vielä kerro sen enempää.
Kertokoot kuvat puolestaan meiän ajelusta. 🙂
Kipinän sillalla Iijoen virtauksia ihastelemassa.
”Aina joskus haaveilen pienestä tai suuremmastakin punaisesta, keltaisesta tai hirsisestä mökistä tai talosta maaseudulla, mutta elämä on valintoja täynnä ja vaunuilusta emme halua luopua. Ja loppujen lopuksi yhdestä pihasta huolehtiminen on vähintäänkin riittävää.”
Paljon vettä ja veneitä tulvivilla rannoilla 
Kelo keskellä ”jokea”.
Kaapelit ovat jääneet melko syvälle.
Paikalliset sanoivat, ettei tullut kunnon tulvia tänä vuonna. 
Vielä lähes kuivia halkoja.
Evästauko Pudasjärven keskustassa.
Evästelyn jälkeen lähdimme ajelemaan Tannilan kautta kohti Yli-Iitä ja heti kohta käännyttyämme kohti Tannilaa, tien vasemmalla oli ihastuttavaa mäntykangasta ja järvi. Poikkesimme sinne tietämättä mitä vastassa on, näytti kumminkin yleiseltä paikalta. Vastassa oli järvi nimeltä Pudasjärvi, luontopolkuja, lintutorni ja upea uimaranta.
Metsässä vierähti hyvä tovi tutkaillessa ympäristöä. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että ajelumme ei ole ihan muutaman tunnin juttu, vaan meillä menee koko päivä. Loppujen lopuksi ei meinannut päivä riittä seikkailuihin. .)
Tämä poika rakastaa metsää ja sen tutkiskelua. 
Ja kiire on koko ajan päällä, että ehtii tutkia joka kolkan.
Järven vedenpinta on sen verran korkealla, ettei lintutorniin ole mitään asiaa.
Pudasjärven uimaranta
Uimarannalta löytyy tilava WC invaluiskalla, pukukopit, nuotiopaikka, keinut ja hiekkalaatikko. Ranta näytti hiekkapohjaiselta ja lapsiystävälliseltä, toki uimakauden kokemus puuttuu.
Männyt saavat vähintään tarpeeksi vettä.
Viimeinen kohde ennen Yli-Iitä oli Pudasjärven ihastuttavan vanhan puukirkon pihamaa, jossa kävin yksin hiippailemassa. Ristin muotoinen kirkko on rakennettu 1781. Vanhat kirkkopihat ovat mielestäni viehättäviä ja rauhallisia paikkoja, joissa on kiva käydä katsomassa ympäristöä ja arkkitehtuuria. Eniten kirkon pihalla huomiota herätti hautausmaan ympärillä kiertävä poikkeuksellinen punainen hirsiaita.
Luonnontilainen kirkkopiha., jossa ampiaiset ja kimalaiset surrasivat ahkerasti.
Pääportti hautausmaalle
Rauhallinen paikka istuskella
Ylväästi korkeuksiin
Kellotapuli
Sää päivän aikana oli kovasti vaihteleva, lämmintä oli koko ajan, mutta päivän oli melko pilvistä. Kirkon pihalla ripsi hieman vettä ja illan Yli-Iissä paistoi aurinko niin kauniisti.
Toivottavasti ehdin huomenna jatkamaan ja sitten mennään oikein kunnolla menneisyyden lumoissa. 🙂
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.